Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
Þakkið Drottni fyrir öll hans undursamlegu verk og segið frá þeim meðal þjóðanna.
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Syngið fyrir hann, leikið fyrir hann og segið öllum frá máttarverkum hans.
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Lofið og vegsamið hans heilaga nafn. Þið sem tilbiðjið Drottin, fagnið!
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Leitið hans og máttar hans, og keppið eftir að kynnast honum!
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Minnist dásemdarverkanna sem hann vann fyrir okkur, sína útvöldu þjóð,
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
afkomendur Abrahams og Jakobs, þjóna hans. Munið þið hvernig hann útrýmdi óvinum okkar?
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
Hann er Drottinn, Guð okkar. Elska hans blasir við hvar sem er í landinu.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
Þótt þúsund kynslóðir líði, þá gleymir hann ekki loforði sínu,
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
sáttmála sínum við Abraham og Ísak.
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
Þennan sáttmála endurnýjaði hann við Jakob. Þetta er hans eilífi sáttmáli við Ísrael:
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
„Ég mun gefa ykkur Kanaansland að erfð.“
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
Þetta sagði hann meðan þeir voru enn fámennir, já mjög fáir, og bjuggu sem útlendingar í landinu.
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
Síðar dreifðust þeir meðal þjóðanna og hröktust úr einu landinu í annað.
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
Samt leyfði hann engum að kúga þá og refsaði konungum sem það reyndu.
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
„Snertið ekki við mínum útvöldu og gerið spámönnum mínum ekkert mein.“sagði hann.
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
Og hann lét hungursneyð koma yfir Kanaansland og allur matur gekk til þurrðar.
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
Þá sendi hann Jósef í ánauð til Egyptalands, þjóð sinni til bjargar.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
Þeir hlekkjuðu hann og þjáðu,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
en Guð lét hann þola eldraunina og batt að lokum enda á fangavist hans.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Og faraó sendi eftir Jósef og lét hann lausan,
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
og setti hann svo yfir allar eigur sínar.
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
Þá hafði Jósef vald til að fangelsa höfðingja og segja ráðgjöfum konungs til.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Síðar kom Jakob (Ísrael) til Egyptalands og settist þar að með sonum sínum.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
Þau ár fjölgaði Ísrael mjög, já svo mjög að þeir urðu fjölmennari en Egyptar, sem réðu landinu.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
En Guð sneri hjörtum Egypta gegn Ísrael, þeir hötuðu þá og hnepptu í þrældóm.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
Þá útvaldi Guð Móse sem fulltrúa sinn og Aron honum til hjálpar.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
Hann gjörði tákn meðal Egypta og vakti þannig ótta hjá þeim.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
Þeir fóru að skipun Drottins og hann sendi myrkur yfir landið,
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
breytti ám og vötnum í blóð svo að fiskurinn dó.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Þá kom flóðbylgja af froskum – þeir voru um allt, jafnvel í svefnherbergi konungs!
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
Að skipun Móse fylltist landið af mývargi og flugum.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Í stað regns dundi banvænt hagl yfir landið og eldingar skelfdu íbúana.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
Vínviður þeirra og fíkjutré drápust, féllu brotin til jarðar.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
Þá bauð hann engisprettum að naga allan grænan gróður
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
og eyðileggja uppskeruna, – hvílík plága!
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
Þá deyddi hann frumburðina, – elsta barn í hverri egypskri fjölskyldu – þar fór framtíðarvonin.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
Og Drottinn leiddi sitt fólk heilu og höldnu út úr Egyptalandi, hlaðið gulli og silfri. Ekkert þeirra var veikt eða vanmáttugt.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Og Egyptar voru því fegnastir þegar Ísraelsmenn héldu á brott, því að þeir óttuðust þá.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
Um daga breiddi Guð út ský og hlífði þeim gegn brennheitri sólinni og um nætur lýsti hann þeim leiðina með eldstólpa.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
Þeir báðu um kjöt og hann sendi þeim lynghænsni og brauð gaf hann þeim – manna, brauð frá himni.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
Hann opnaði klettinn og vatnið spratt fram og varð að læk í eyðimörkinni.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
Hann minntist loforðs síns til Abrahams, þjóns síns,
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
og leiddi sitt útvalda fólk fagnandi út úr Egyptalandi.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
Og hann gaf þeim lönd heiðingjanna, sem stóðu í fullum blóma með þroskaða uppskeru og þeir átu það sem aðrir höfðu sáð til.
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
Allt skyldi þetta hvetja Ísrael til trúfesti og hlýðni við lög Drottins. Hallelúja!
