Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
Célébrez l'Éternel, invoquez son nom; Faites connaître parmi les nations ses grandes oeuvres!
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Chantez, psalmodiez en son honneur; Parlez de toutes ses merveilles!
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Glorifiez-vous de son saint nom; Que ceux dont le coeur recherche l'Éternel se réjouissent!
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Implorez l'Éternel et son puissant secours; Recherchez continuellement sa présence!
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Souvenez-vous des merveilles qu'il a faites, De ses miracles, et des jugements que sa bouche a prononcés,
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
vous, descendants d'Abraham, son serviteur, Enfants de Jacob, ses élus!
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
C'est lui, l'Éternel, qui est notre Dieu; Ses jugements s'exercent sur toute la terre.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
Il se souvient à jamais de son alliance, De la parole qu'il a donnée pour mille générations,
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
De la promesse qu'il a faite à Abraham, Du serment qu'il a fait à Isaac,
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
Et qu'il a confirmé à Jacob comme une loi, A Israël comme une alliance éternelle,
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
En disant: «Je te donnerai le pays de Canaan; C'est là votre part d'héritage.»
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
Ils n'étaient alors qu'une poignée d'hommes. Peu nombreux et étrangers dans le pays,
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
Allant de nation en nation. Et d'un royaume à un autre.
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
L'Éternel ne permit à personne de les opprimer; Il châtia des rois à cause d'eux:
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
«Ne touchez pas à ceux que j'ai oints, dit-il. Et ne faites pas de mal à mes prophètes!»
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
Il appela sur la terre la famine, Et priva son peuple de toute subsistance.
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
Il envoya un homme pour précéder Israël: Joseph fut vendu comme esclave.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
On lui serra les pieds dans des entraves, Et il fut jeté dans les fers,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
Jusqu'au jour où ce qu'il avait dit arriva, Et où la parole de l'Eternel montra ce qu'il était.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Alors le roi envoya délivrer Joseph; Le dominateur des peuples le fit élargir.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
Il l'établit seigneur de sa maison Et gouverneur de tous ses biens,
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
Pour commander en maître à ses princes Et enseigner à ses anciens la sagesse.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Alors Israël vint en Egypte; Jacob séjourna dans le pays de Cham.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
Dieu multiplia son peuple d'une façon prodigieuse, Et le rendit plus puissant que ses oppresseurs.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
Puis il changea le coeur des Égyptiens, qui haïrent son peuple Et traitèrent avec perfidie ses serviteurs.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
Il envoya Moïse, son serviteur, Et Aaron qu'il avait élu.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
Sur son ordre, ils accomplirent au milieu d'eux des prodiges Et des miracles dans le pays de Cham.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
Ils firent surgir les ténèbres de la nuit, Pour ne pas désobéir à sa parole.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
Dieu changea, leurs fleuves en sang. Et il en fit mourir les poissons.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Leur terre fourmilla de grenouilles. Jusque dans les chambres de leurs rois.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
Il dit; et l'on vit paraître des insectes. Des moustiques, dans tout leur territoire.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Au lieu de pluie, il leur envoya de la grêle. Et des flammes de feu dans tout leur pays.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
Il frappa leurs vignes et leurs figuiers, Et il mit en pièces les arbres de leur territoire.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
Il dit; et l'on vit des sauterelles, Des criquets sans nombre,
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
Qui dévorèrent toute l'herbe de leurs champs, Qui ravagèrent les fruits de leur sol.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
Il frappa dans leur pays tous les premiers-nés, Prémices de leur virilité.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
Puis Dieu fit sortir les Israélites, chargés d'argent et d'or. Et aucun d'eux, parmi les tribus, ne resta en arrière.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Les Égyptiens se réjouirent de leur départ; Car la frayeur s'était emparée d'eux.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
L'Éternel étendit la nuée pour couvrir les enfants d'Israël, Ainsi que la colonne de feu pour les éclairer pendant la nuit.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
A leur demande, il fit venir des cailles, Et il les rassasia du pain des cieux.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
Il ouvrit le rocher, et les eaux en jaillirent: Elles coulèrent à travers le désert, comme un fleuve;
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
Car il se souvenait de sa parole sainte. Et d'Abraham, son serviteur.
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
Il fit avancer son peuple au milieu des cris d'allégresse, Et ses élus au milieu des chants de triomphe.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
Il leur donna les terres des nations, Et il leur abandonna les fruits du labeur des peuples,
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
A condition qu'ils garderaient ses commandements Et pratiqueraient ses lois. Louez l'Éternel!
