Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
O give thanks to the LORD; call upon his name: make known his deeds among the people.
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Sing to him, sing psalms to him: talk ye of all his wondrous works.
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Glory ye in his holy name: let the heart of them rejoice that seek the LORD.
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Seek the LORD, and his strength: seek his face evermore.
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Remember his wonderful works that he hath done; his wonders, and the judgments of his mouth;
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
O ye seed of Abraham his servant, ye children of Jacob his chosen.
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
He [is] the LORD our God: his judgments [are] in all the earth.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
He hath remembered his covenant for ever, the word [which] he commanded to a thousand generations.
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
Which [covenant] he made with Abraham, and his oath to Isaac;
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
And confirmed the same to Jacob for a law, [and] to Israel [for] an everlasting covenant:
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
Saying, To thee will I give the land of Canaan, the lot of your inheritance:
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
When they were a few men in number; yes, very few, and strangers in it.
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
When they went from one nation to another, from [one] kingdom to another people;
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
He suffered no man to do them wrong: yes, he reproved kings for their sakes;
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
[Saying], Touch not my anointed, and do my prophets no harm.
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
Moreover he called for a famine upon the land: he broke the whole staff of bread.
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
He sent a man before them, [even] Joseph, [who] was sold for a servant:
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
Whose feet they hurt with fetters: he was laid in iron:
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
Until the time that his word came: the word of the LORD tried him.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
The king sent and loosed him; [even] the ruler of the people, and let him go free.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
He made him lord of his house, and ruler of all his substance:
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
To bind his princes at his pleasure; and teach his senators wisdom.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Israel also came into Egypt; and Jacob sojourned in the land of Ham.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
And he increased his people greatly; and made them stronger than their enemies.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
He turned their heart to hate his people, to deal subtilly with his servants.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
He sent Moses his servant; [and] Aaron whom he had chosen.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
They showed his signs among them, and wonders in the land of Ham.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
He sent darkness, and made it dark; and they rebelled not against his word.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
He turned their waters into blood, and slew their fish.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Their land brought forth frogs in abundance, in the chambers of their kings.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
He spoke, and there came divers sorts of flies, [and] lice in all their borders.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
He gave them hail for rain, [and] flaming fire in their land.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
He smote their vines also and their fig-trees; and broke the trees of their borders.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
He spoke, and the locusts came, and caterpillars, and that without number,
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
And ate up all the herbs in their land, and devoured the fruit of their ground.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
He smote also all the first-born in their land, the chief of all their strength.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
He brought them forth also with silver and gold: and [there was] not one feeble [person] among their tribes.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Egypt was glad when they departed: for the fear of them fell upon them.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
He spread a cloud for a covering; and fire to give light in the night.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
[The people] asked, and he brought quails, and satisfied them with the bread of heaven.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
He opened the rock, and the waters gushed out; they ran in the dry places [like] a river.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
For he remembered his holy promise, [and] Abraham his servant.
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
And he brought forth his people with joy, [and] his chosen with gladness:
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
And gave them the lands of the heathen: and they inherited the labor of the people;
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
That they might observe his statutes, and keep his laws. Praise ye the LORD.
