Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
O give thanks unto the LORD; Call upon his name; Make known his deeds among the people!
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Sing unto him; sing psalms unto him; Tell ye of all his wondrous works!
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Glory ye in his holy name; Let the hearts of them that seek the LORD rejoice!
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Seek the LORD, and his majesty; Seek his face continually!
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Remember the wonders he hath wrought, His miracles and the judgments of his mouth,
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
Ye offspring of Abraham his servant, Ye children of Jacob his chosen!
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
Jehovah, he is our God, His judgments are over all the earth.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
He remembereth his covenant for ever, And the promise to a thousand generations;
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
The covenant which he made with Abraham, And the oath which he gave to Isaac;
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
Which he confirmed to Jacob for a decree, And to Israel for an everlasting covenant.
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
“To thee,” said he, “will I give the land of Canaan For the lot of your inheritance.”
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
When they were yet few in number, Very few, and strangers in the land;
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
When they went from nation to nation, From one kingdom to another people,
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
He suffered no man to oppress them; Yea, he rebuked kings for their sakes.
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
“Touch not,” said he, “mine anointed, And do my prophets no harm!”
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
Again, when he commanded a famine in the land, And broke the whole staff of bread,
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
He sent a man before them; Joseph was sold as a slave.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
His feet they hurt with fetters; He was bound in chains of iron;
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
Until his prediction came to pass, And the word of the LORD proved him.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Then the king sent, and loosed him; The ruler of nations, and set him free;
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
He made him governor of his house, And lord of all his possessions;
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
To bind his princes at his pleasure, And teach his counsellors wisdom.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Israel also came into Egypt, And Jacob sojourned in the land of Ham;
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
Where God increased his people greatly, And made them stronger than their enemies.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
He turned their hearts to hate his people, And form devices against his servants.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
Then sent he Moses his servant, And Aaron, whom he had chosen.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
They showed his signs among them, And his wonders in the land of Ham.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
He sent darkness upon them, and made it dark; And they did not disobey his word.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
He turned their waters into blood, And caused their fish to die.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Their land brought forth frogs in abundance, Even in the chambers of their kings.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
He spake, and there came flies, And lice in all their coasts.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Instead of rain he gave them hail, And flaming fire in their land.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
He smote also their vines and fig-trees, And broke the trees of their coasts.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
He spake, and the locusts came. Destructive locusts without number,
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
Which ate up all the herbage in their land, And devoured the fruits of their fields.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
Then he smote all the first-born in their land, The first-fruits of all their strength.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
He led forth his people with silver and gold; Nor was there one feeble person in all their tribes.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Egypt was glad when they departed, For their terror had fallen upon them.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
He spread out a cloud for a covering, And fire to give light by night.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
They asked, and he brought quails, And satisfied them with the bread of heaven.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
He opened the rock, and the waters gushed forth, And ran in the dry places like a river.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
For he remembered his holy promise, Which he had made to Abraham his servant;
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
And he led forth his people with joy, And his chosen with gladness.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
He gave to them the lands of the nations, And they inherited the labor of the peoples;
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
That they might observe his statutes, And obey his laws. Praise ye the LORD!
