Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
Hvalite Jahvu, prizivajte mu ime, navješćujte među narodima djela njegova!
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Pjevajte mu, svirajte mu, pripovijedajte sva njegova čudesa!
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Dičite se svetim imenom njegovim, neka se raduje srce onih što traže Jahvu!
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Tražite Jahvu i njegovu snagu, tražite svagda njegovo lice!
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Sjetite se čudesa koja učini, njegovih čuda i sudova usta njegovih!
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
Abrahamov rod sluga je njegov, sinovi Jakovljevi njegovi izabranici!
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
On je Jahve, Bog naš; po svoj su zemlji njegovi sudovi!
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
On se uvijek sjeća svojega Saveza, riječi koju dade tisući naraštaja:
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
Saveza koji sklopi s Abrahamom i zakletve svoje Izaku.
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
Ustanovi je kao zakon Jakovu, Izraelu vječni Savez,
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
govoreći: “Tebi ću dati kanaansku zemlju kao dio u baštinu vašu.”
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
Kad ih još bješe malo na broju, vrlo malo, i kad bjehu pridošlice u njoj,
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
išli su od naroda do naroda, iz jednoga kraljevstva k drugom narodu,
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
ali ne dopusti nikom da ih tlači, kažnjavaše zbog njih kraljeve:
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
“Ne dirajte u moje pomazanike, ne nanosite zla mojim prorocima!”
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
I on pozva glad na zemlju, sve zalihe uništi krušne.
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
Pred njima čovjeka posla: Josip u ropstvo bijaše prodan.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
Sputaše uzama noge njegove, u gvožđe mu vrat staviše,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
dok se ne ispuni proroštvo njegovo, Jahvina ga riječ potvrdi.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Kralj naredi da ga driješe, narÄodÄa poglavar oslobodi njega.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
Za domaćina ga stavi kući svojoj, za nadstojnika sveg imanja svoga,
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
da velikaše njegove po volji uči i starce njegove mudrosti da vodi.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Tad Izrael u Egipat uđe, Jakov došljak bješe u Kamovoj zemlji.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
Narod svoj umnoži veoma, učini ga jačim od dušmana.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
Okrenu im srce da zamrze narod njegov, da slugama njegovim opaki budu.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
Mojsija posla, slugu svoga, Arona, kog odabra.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
Činjahu među njima znake njegove i čudesa u Kamovoj zemlji.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
Posla tmine, i smrknu se, al' prkosiše oni riječima njegovim.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
U krv im vode prometnu i pobi ribe njihove.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Zemljom im žabe provrvješe, prodriješe i u dvore kraljevske.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
Reče, i muha roj doletje i komarci u sve kraje njine.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Mjesto kiše grÓad im dade, ognjene munje po njihovoj zemlji.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
Udari im lozu i smokve, polomi stabla u krajima njinim.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
Reče, i skakavci dođoše i bezbrojne gusjenice s njima.
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
U zemlji im proždriješe svu bilinu, proždriješe rod njihovih njiva.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
Pobi sve prvorođene u njihovoj zemlji, sve prvine snage njihove.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
Izvede ih sa srebrom i zlatom; u plemenima njinim bolesnih ne bješe.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Odlasku njihovu Egipat se obradova, jer ga od njih strah spopade.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
Rasprostro je oblak kao pokrov i oganj da se obnoć sja.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
Zamoliše, i dovede prepelice, nebeskim ih kruhom tad nahrani.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
Hrid rascijepi, i provri voda, pustinjom poteče kao rijeka.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
Tad se sjeti svete riječi svoje što je zada sluzi svome Abrahamu.
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
Puk svoj s klicanjem izvede i s veseljem izabrane svoje.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
I dade im zemlje poganske, trud naroda baštiniše,
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
da čuvaju naredbe njegove i zakone da mu paze. Aleluja!
