Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
¡Qué todo mi ser alabe al Señor! ¡Dios mío, eres tan grande, revestido en majestad y esplendor!
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Usas la luz como vestidura; tú extiendes el tejido de los cielos.
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Colocas las vigas de tu casa en las nubes de lluvia. Haces de las nubes de los cielos tus carruajes. Te montas sobre las alas del viento.
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Haces de los vientos tus ángeles, y a las llamas de fuego tus sirvientes.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Tú pusiste la tierra sobre sus bases; y nunca será estremecida.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Estaba cubierta con océanos profundos, las aguas cubrían las montañas—
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
pero a tu orden las aguas huyeron; al sonido de tu trueno corren.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Las montañas se levantaron y los valles se hundieron hasta donde tú habías determinado.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Pusiste un límite para los océanos, para que no regresaran y volvieran a cubrir la tierra.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Haces que los manantiales fluyan hacia los arroyos, bajando desde las montañas.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
Proveen agua para todos los animales salvajes, para que los caballos salvajes aplaquen su sed.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Los pájaros construyen sus nidos entre los árboles al lado de las corrientes de agua, cantando entre el follaje.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Envías lluvias sobre las montañas desde tu hogar en lo más alto; llenas la tierra con cosas buenas.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Haces que la grama crezca para las vacas, y las plantas también para que la gente se alimente de ellas, cultivos de la tierra para servir como alimento,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
y vino para hacerlos felices, aceite de oliva para hacer resplandecer sus rostros, y pan para hacerlos fuertes.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Los árboles del Señor están bien regados, los cedros del líbano que Él plantó.
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Los gorriones se anidan ahí; las garzas hacen sus nidos en los más altos árboles.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Las cabras salvajes viven en los picos de las montañas; y los damanes se esconden entre las rocas.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Tú hiciste la luna para marcar los meses, y el sol sabe cuándo ponerse.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Haces caer la oscuridad para que venga la noche, el momento en el que los animales del bosque salen a cazar.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
Los jóvenes leones rugen mientras buscan a su presa, buscando la comida que Dios les proveyó.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Cuando el sol sale vuelven a sus guaridas para descansar.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Entonces las personas salen a hacer sus tareas, y trabajan hasta el ocaso.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
Señor, ¡Cuántas cosas has hecho, todas ellas sabiamente formadas! La tierra está llena de tus criaturas.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Considera el mar, profundo y ancho, lleno de todos los tipos de seres vivientes, grandes y pequeños.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
Los barcos navegan allí, y el Leviatán, que creaste para que jugara en él.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
Todas las criaturas te buscan para que les des comida en el momento correcto.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Cuando se las provees, la recogen. Les repartes alimento a todos, y son saciados.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Cuando te alejas de ellos, se aterrorizan; cuando retiras su aliento de vida, ellos mueren y regresan al polvo.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Mas cuando envías tu aliento, son creados, y la vida cubre la tierra una vez más.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
¡Qué la gloria del Señor permanezca para siempre! El Señor se alegra con todo lo que ha hecho.
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Solo tiene que mirar hacia la tierra y esta tiembla; las montañas dejan salir humo a su toque.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Cantaré al Señor mientras viva; cantaré alabanzas a Dios toda mi vida.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Ojalá el Señor se plazca con mis pensamientos porque me alegro en el Señor.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
¡Sean destruidos los pecadores de la tierra; qué los malvados dejen de existir! ¡Todo mi ser alabe al Señor!
