Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
NEN i kapina Ieowa! Ieowa ai Kot, komui meid lapalap, komui me kapwateki linan o manaman.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Japwilim ar likau iei marain, me komui kot lole; kom kotin pak pajan nanlan dueta likau eu.
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Kom kin kotin wia kida pil pali poa en ponepon, a tapok kan wiala tan war omui, me kom kin kotikot jili ki pa en an.
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Kom me kotin wia kila japwilim omui tounlan kan kijinian o japwilim ar ladu kan umpul en kijiniai.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
A kotin kajonedier jappa pon a pajon, a jota pan mokid kokolata.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Kom kotin kadupale kidi i dueta likau eu, pil akan ileilada jan nana kan.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
Re tan wei mon ar majan, re madan wei mon nil en omui nanjapwe.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Nana kan kokodar, a wau kan kokodier on waja, me kom kotin kileledier on ir.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Kom kotiki on ir irair eu, me re jota pan dauli wei; re jolar pan pur on kadupaledi jappa.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Kom kin kotin wiada, parer en kujukujda nan wau kan; re kin pwilipwil wei nan pun en nana kan.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
Re kotin kanim pileda man en nan jap akan o man en nan wei.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Manpir en pan lan kin kaukaujon ni kail a, re kin kakaul nin tuka kan.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Komui me kin kotin kanim pileda nana kan jan japwilim omui pera poa. Kom kin kotin kadire kila wa kan jappa, me kom kotin wiadar.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Komui me kotin kawojadan man akan ra, o wan tuka me mau on aramaj, pwen kapwareda jan nan pwel mana on aramaj akan.
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
O wain en kaperenda monion en aramaj, o le en kalinanada maj en aramaj, o prot en kakelada war en aramaj.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Japwilim en Ieowa tuka kan pan medila, jeder en Lipanon akan, me a kotin padukedier.
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Waja manpir kin paj kin ia, o raier kaujon nan jeder.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Nana ileile iei deun kemjo, a paip akan deun repit en wel.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
A kotin wiadar jaunipon i, pwen kilelekidi anjau kan, ketipin aja waja me a pan kirila ia.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Kom kin kotin wiada pon, man en nan wel rap mokidada.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
Laien pulepul weriwerki kan arail mana, re kin idok ren Kot, me re pan kan.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Katipin lao dakada, re kin purela wonon nan por ar akan.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Aramaj ap kolan ar dodok, wia japajap lel nin jautik.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
Main leowa, ar wiawia kan me dodok melel! Kom kotin kajone irail di ki omui erpit o jappa me direki japwilim omui dipijou kan.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Madau me kalaimun o dalap in pali karoj; i waja me dir en mam, me jota kak wadawad, man tikitik o kalaimun.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
I waja me jop akan kin tanatan ia, o walroj, me komui kotin wiadar, kin madomadon lole.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
lr karoj kin auiaui komui, pwe komui en kotin katunole kin ir kan arail ni ar anjau.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Kom kin kotiki on ir, rap nanak pena; komui kotiki pajan lim omui, rap pan medi kila me mau kan.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Ni omui pan karirila jilan omui, rap pan majapwekada, kom kin kotiki jan ir anian arail, rap pan mela o purelan ar pwel par.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Kom kin kotin kadarala an omui, ran pan wiauiada, o komui kin kawilikapada maj en jap o.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Linan en leowa pan duedueta. leowa pan kotin peren kida japwilim a wiawia kan.
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
A lau kotin ireron toun jappa, jappa ap rerer; a lao kotin jair nan kan, rap adida.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Arain ai maur i pan kakauli on Ieowa, o arain ai mi jappa er, i pan kauleki pjalm kan on ai Kot.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
I men, ai kajokajoi en kaperenda kupur a; i pan polauleki leowa.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Me dipan akan en niki jan jappa, o me doo jan Kot akan en jola mia. Nen i kalinaila leowa! Aleluia!
