Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Ipsi David. [Benedic, anima mea, Domino: Domine Deus meus, magnificatus es vehementer. Confessionem et decorem induisti,
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
amictus lumine sicut vestimento. Extendens cælum sicut pellem,
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
qui tegis aquis superiora ejus: qui ponis nubem ascensum tuum; qui ambulas super pennas ventorum:
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
qui facis angelos tuos spiritus, et ministros tuos ignem urentem.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Qui fundasti terram super stabilitatem suam: non inclinabitur in sæculum sæculi.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Abyssus sicut vestimentum amictus ejus; super montes stabunt aquæ.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
Ab increpatione tua fugient; a voce tonitrui tui formidabunt.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Ascendunt montes, et descendunt campi, in locum quem fundasti eis.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Terminum posuisti quem non transgredientur, neque convertentur operire terram.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Qui emittis fontes in convallibus; inter medium montium pertransibunt aquæ.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
Potabunt omnes bestiæ agri; expectabunt onagri in siti sua.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Super ea volucres cæli habitabunt; de medio petrarum dabunt voces.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Rigans montes de superioribus suis; de fructu operum tuorum satiabitur terra:
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
producens fœnum jumentis, et herbam servituti hominum, ut educas panem de terra,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
et vinum lætificet cor hominis: ut exhilaret faciem in oleo, et panis cor hominis confirmet.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Saturabuntur ligna campi, et cedri Libani quas plantavit:
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
illic passeres nidificabunt: herodii domus dux est eorum.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Montes excelsi cervis; petra refugium herinaciis.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Fecit lunam in tempora; sol cognovit occasum suum.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Posuisti tenebras, et facta est nox; in ipsa pertransibunt omnes bestiæ silvæ:
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
catuli leonum rugientes ut rapiant, et quærant a Deo escam sibi.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Ortus est sol, et congregati sunt, et in cubilibus suis collocabuntur.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Exibit homo ad opus suum, et ad operationem suam usque ad vesperum.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
Quam magnificata sunt opera tua, Domine! omnia in sapientia fecisti; impleta est terra possessione tua.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Hoc mare magnum et spatiosum manibus; illic reptilia quorum non est numerus: animalia pusilla cum magnis.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
Illic naves pertransibunt; draco iste quem formasti ad illudendum ei.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
Omnia a te expectant ut des illis escam in tempore.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Dante te illis, colligent; aperiente te manum tuam, omnia implebuntur bonitate.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Avertente autem te faciem, turbabuntur; auferes spiritum eorum, et deficient, et in pulverem suum revertentur.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Emittes spiritum tuum, et creabuntur, et renovabis faciem terræ.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Sit gloria Domini in sæculum; lætabitur Dominus in operibus suis.
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Qui respicit terram, et facit eam tremere; qui tangit montes, et fumigant.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Cantabo Domino in vita mea; psallam Deo meo quamdiu sum.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Jucundum sit ei eloquium meum; ego vero delectabor in Domino.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Deficiant peccatores a terra, et iniqui, ita ut non sint. Benedic, anima mea, Domino.]
