Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Ég lofa Drottin! Drottinn, þú Guð minn, þú ert undursamlegur! Þú ert íklæddur hátign og dýrð og umlukinn ljósi!
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Þú þandir út himininn eins og dúk og dreifðir um hann stjörnunum.
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Þú mótaðir þurrlendið og rýmdir fyrir hafinu. Þú gerðir ský að vagni þínum og ferð um á vængjum vindarins.
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Englarnir eru erindrekar þínir og eldslogar þjóna þér.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Undirstöður heimsins eru traustar, þær eru þitt verk, og þess vegna haggast hann ekki.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Þú lést vatnsflóð ganga yfir jörðina og hylja fjöllin.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
Og þegar þú bauðst, safnaðist vatnið saman í höfunum,
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
fjöllin risu og dalirnir urðu til.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Þú settir sjónum sín ákveðnu mörk svo að hann skyldi aldrei aftur flæða yfir þurrlendið.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Þú settir lindir í dalina og lækir renna um fjöllin.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
Þeir eru dýrunum til drykkjar og þar svalar villiasninn þorsta sínum.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Þar gera fuglar sér hreiður og söngur þeirra ómar frá trjánum.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Hann sendir regn yfir fjöllin svo að jörðin ber sinn ávöxt.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Safaríkt grasið vex að boði hans og er búfénu til fæðu. En maðurinn yrkir jörðina, ræktar ávexti, grænmeti og korn,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
einnig vín sér til gleði, olíu sem gerir andlitið gljáandi og brauð sem gefur kraft.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Drottinn gróðursetti sedrustrén í Líbanon, há og tignarleg,
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
og þar byggja fuglarnir sér hreiður, en storkurinn velur kýprustréð til bústaðar.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Steingeiturnar kjósa hin háu fjöll, en stökkhérarnir finna sér stað í klettum.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Tunglið settir þú til að afmarka mánuði, en sólina til að skína um daga.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Myrkur og nótt eru frá þér komin, þá fara skógardýrin á kreik.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
Þá öskra ljónin eftir bráð og heimta æti sitt af Guði.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Þegar sólin rís draga þau sig í hlé og leggjast í fylgsni sín,
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
en mennirnir ganga út til starfa og vinna allt til kvölds.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
Drottinn, hvílík fjölbreytni í öllu því sem þú hefur skapað! Allt á það upphaf sitt í vísdómi þínum! Jörðin er full af því sem þú hefur gert!
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Framundan mér teygir sig blikandi haf, iðandi af alls konar lífi!
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
Og sjá! Þarna eru skipin! Og þarna hvalirnir! – þeir leika á alls oddi!
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
Allar skepnur vona á þig, að þú gefir þeim fæðu þeirra á réttum tíma.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Þú mætir þörfum þeirra og þau mettast ríkulega af gæðum þínum.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
En snúir þú við þeim bakinu er úti um þau. Þegar þú ákveður, deyja þau og verða að mold,
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
en þú sendir líka út anda þinn og vekur nýtt líf á jörðinni.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Lof sé Guði að eilífu! Drottinn gleðst yfir verkum sínum!
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Þegar hann lítur á jörðina, skelfur hún og eldfjöllin gjósa við snertingu fingra hans.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Ég vil lofsyngja Drottni svo lengi sem ég lifi, vegsama Guð á meðan ég er til!
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Ó, að ljóð þetta mætti gleðja hann, því að Drottinn er gleði mín og fögnuður.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Ó, að misgjörðarmenn hyrfu af jörðinni og að óguðlegir yrðu ekki framar til. En Drottin vil ég vegsama að eilífu! Hallelúja!
