Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Lobe den HERRN, meine Seele! HERR, mein Gott, du bist sehr groß; mit Pracht und Majestät bist du angetan,
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
du, der in Licht sich hüllt wie in ein Gewand, der den Himmel ausspannt wie ein Zelt,
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
der sich seinen Söller zimmert aus Wasser, Wolken zu seinem Wagen macht und auf den Fittichen des Windes einherfährt,
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
der Winde zu seinen Boten macht, Feuerflammen zu seinen Dienern.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Er hat die Erde auf ihre Grundfesten gestützt, daß sie nimmermehr wanken wird.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Mit der Flut decktest du sie wie mit einem Kleid; die Wasser standen über den Bergen;
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
aber vor deinem Schelten flohen sie, von deiner Donnerstimme wurden sie verscheucht.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Berge stiegen empor, Täler senkten sich zu dem Ort, welchen du ihnen gesetzt hast.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Du hast den Wassern eine Grenze gesetzt, die sie nicht überschreiten sollen; sie dürfen die Erde nicht wiederum bedecken.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Du lässest Quellen entspringen in den Tälern; sie fließen zwischen den Bergen hin;
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
sie tränken alle Tiere des Feldes; die Wildesel löschen ihren Durst.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Über ihnen wohnen die Vögel des Himmels; die lassen aus dem Dickicht ihre Stimme erschallen.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Du tränkst die Berge von deinem Söller herab; von der Frucht deiner Werke wird die Erde satt.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Du lässest Gras wachsen für das Vieh und Pflanzen, die der Mensch bearbeiten soll, um Nahrung aus der Erde zu ziehen;
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
und damit der Wein des Menschen Herz erfreue und seine Gestalt schön werde vom Öl und das Brot das Herz des Menschen stärke.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Die Bäume des HERRN trinken sich satt, die Zedern Libanons, die er gepflanzt hat,
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
woselbst die Vögel nisten und der Storch, der die Zypressen bewohnt.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Die hohen Berge sind für die Steinböcke, die Felsenklüfte sind der Klippdachsen Zuflucht.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Er hat den Mond für bestimmte Zeiten gemacht; die Sonne weiß ihren Untergang.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Schaffst du Finsternis, und wird es Nacht, so regen sich alle Tiere des Waldes.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
Die jungen Löwen brüllen nach Raub und verlangen ihre Nahrung von Gott.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Geht die Sonne auf, so ziehen sie sich zurück und legen sich in ihre Höhlen;
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
der Mensch aber geht aus an sein Tagewerk, an seine Arbeit bis zum Abend.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
HERR, wie sind deiner Werke so viel! Du hast sie alle weislich geordnet, und die Erde ist voll deiner Geschöpfe.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Da ist das Meer, so groß und weit ausgedehnt; darin wimmelt es ohne Zahl, kleine Tiere samt großen;
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
da fahren die Schiffe; der Leviatan, den du gemacht hast, um darin zu spielen.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
Sie alle warten auf dich, daß du ihnen ihre Speise gebest zu seiner Zeit;
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
wenn du ihnen gibst, so sammeln sie; wenn du deine Hand auftust, so werden sie mit Gut gesättigt;
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
verbirgst du dein Antlitz, so erschrecken sie; nimmst du ihren Odem weg, so vergehen sie und werden wieder zu Staub;
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
sendest du deinen Odem aus, so werden sie erschaffen, und du erneuerst die Gestalt der Erde.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Die Herrlichkeit des HERRN währe ewig! Möge der HERR Freude erleben an seinen Werken!
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Blickt er die Erde an, so zittert sie; rührt er die Berge an, so rauchen sie.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Ich will dem HERRN singen mein Leben lang, meinen Gott lobpreisen, solange ich noch bin.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Möge mein Gedicht ihm wohlgefallen! Ich freue mich am HERRN.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Möchten die Sünder von der Erde vertilgt werden und die Gottlosen nicht mehr sein! Lobe den HERRN, meine Seele! Hallelujah!
