Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Lobe den HERRN, meine Seele! HERR, mein Gott, du bist sehr herrlich; du bist schön und prächtig geschmückt.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Licht ist dein Kleid, das du anhast; du breitest aus den Himmel wie einen Teppich;
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Du wölbest es oben mit Wasser; du fährst auf den Wolken wie auf einem Wagen und gehst auf den Fittichen des Windes;
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
der du machst Winde zu deinen Engeln und zu deinen Dienern Feuerflammen;
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
der du das Erdreich gegründet hast auf seinem Boden, daß es bleibt immer und ewiglich.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Mit der Tiefe deckst du es wie mit einem Kleide, und Wasser standen über den Bergen.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
Aber von deinem Schelten flohen sie, von deinem Donner fuhren sie dahin.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Die Berge gingen hoch hervor, und die Täler setzten sich herunter zum Ort, den du ihnen gegründet hast.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Du hast eine Grenze gesetzt, darüber kommen sie nicht und dürfen nicht wiederum das Erdreich bedecken.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Du läßt Brunnen quellen in den Gründen, daß die Wasser zwischen den Bergen hinfließen,
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
daß alle Tiere auf dem Felde trinken und das Wild seinen Durst lösche.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
An denselben sitzen die Vögel des Himmels und singen unter den Zweigen.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Du feuchtest die Berge von obenher; du machst das Land voll Früchte, die du schaffest;
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
du lässest Gras wachsen für das Vieh und Saat zu Nutz den Menschen, daß du Brot aus der Erde bringest,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
und daß der Wein erfreue des Menschen Herz, daß seine Gestalt schön werde vom Öl und das Brot des Menschen Herz stärke;
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
daß die Bäume des HERRN voll Saft stehen, die Zedern Libanons, die er gepflanzt hat.
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Daselbst nisten die Vögel, und die Reiher wohnen auf den Tannen.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Die hohen Berge sind der Gemsen Zuflucht, und die Steinklüfte der Kaninchen.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Du hast den Mond gemacht, das Jahr darnach zu teilen; die Sonne weiß ihren Niedergang.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Du machst Finsternis, daß es Nacht wird; da regen sich alle wilden Tiere,
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
die jungen Löwen, die da brüllen nach dem Raub und ihre Speise suchen von Gott.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Wenn aber die Sonne aufgeht, heben sie sich davon und legen sich in ihre Höhlen.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
So geht dann der Mensch aus an seine Arbeit und an sein Ackerwerk bis an den Abend.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
HERR, wie sind deine Werke so groß und viel! Du hast sie alle weislich geordnet, und die Erde ist voll deiner Güter.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Das Meer, das so groß und weit ist, da wimmelt's ohne Zahl, große und kleine Tiere.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
Daselbst gehen die Schiffe; da sind Walfische, die du gemacht hast, daß sie darin spielen.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
Es wartet alles auf dich, daß du ihnen Speise gebest zu seiner Zeit.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Wenn du ihnen gibst, so sammeln sie; wenn du deine Hand auftust, so werden sie mit Gut gesättigt.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Verbirgst du dein Angesicht, so erschrecken sie; du nimmst weg ihren Odem, so vergehen sie und werden wieder zu Staub.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Du lässest aus deinen Odem, so werden sie geschaffen, und du erneuest die Gestalt der Erde.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Die Ehre des HERRN ist ewig; der HERR hat Wohlgefallen an seinen Werken.
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Er schaut die Erde an, so bebt sie; er rührt die Berge an, so rauchen sie.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Ich will dem HERRN singen mein Leben lang und meinen Gott loben, solange ich bin.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Meine Rede müsse ihm wohl gefallen. Ich freue mich des HERRN.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Der Sünder müsse ein Ende werden auf Erden, und die Gottlosen nicht mehr sein. Lobe den HERRN, meine Seele! Halleluja!
