Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Bless, O my soul, Jehovah! Jehovah, my God, Thou hast been very great, Honour and majesty Thou hast put on.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Covering himself [with] light as a garment, Stretching out the heavens as a curtain,
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Who is laying the beam of His upper chambers in the waters, Who is making thick clouds His chariot, Who is walking on wings of wind,
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Making His messengers — the winds, His ministers — the flaming fire.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
He hath founded earth on its bases, It is not moved to the age and for ever.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
The abyss! as with clothing Thou hast covered it, Above hills do waters stand.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
From Thy rebuke they flee, From the voice of Thy thunder haste away.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
They go up hills — they go down valleys, Unto a place Thou hast founded for them.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
A border Thou hast set, they pass not over, They turn not back to cover the earth.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Who is sending forth fountains in valleys, Between hills they go on.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
They water every beast of the field, Wild asses break their thirst.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
By them the fowl of the heavens doth dwell, From between the branches They give forth the voice.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Watering hills from His upper chambers, From the fruit of Thy works is the earth satisfied.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Causing grass to spring up for cattle, And herb for the service of man, To bring forth bread from the earth,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
And wine — it rejoiceth the heart of man, To cause the face to shine from oil, And bread — the heart of man it supporteth.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Satisfied [are] the trees of Jehovah, Cedars of Lebanon that He hath planted,
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Where birds do make nests, The stork — the firs [are] her house.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
The high hills [are] for wild goats, Rocks [are] a refuge for conies,
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
He made the moon for seasons, The sun hath known his place of entrance.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Thou settest darkness, and it is night, In it doth every beast of the forest creep.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
The young lions are roaring for prey, And to seek from God their food.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
The sun riseth, they are gathered, And in their dens they crouch.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Man goeth forth to his work, And to his service — till evening.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
How many have been Thy works, O Jehovah, All of them in wisdom Thou hast made, Full is the earth of thy possessions.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
This, the sea, great and broad of sides, There [are] moving things — innumerable, Living creatures — small with great.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
There do ships go: leviathan, That Thou hast formed to play in it.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
All of them unto Thee do look, To give their food in its season.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Thou dost give to them — they gather, Thou dost open Thy hand — they [are] satisfied [with] good.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Thou hidest Thy face — they are troubled, Thou gatherest their spirit — they expire, And unto their dust they turn back.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Thou sendest out Thy Spirit, they are created, And Thou renewest the face of the ground.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
The honour of Jehovah is to the age, Jehovah rejoiceth in His works,
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Who is looking to earth, and it trembleth, He cometh against hills, and they smoke.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
I sing to Jehovah during my life, I sing praise to my God while I exist.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Sweet is my meditation on Him, I — I do rejoice in Jehovah.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Consumed are sinners from the earth, And the wicked are no more. Bless, O my soul, Jehovah. Praise ye Jehovah!
