Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Bless the LORD, O my soul. O LORD my God, thou art very great; thou art clothed with honor and majesty.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Who coverest [thyself] with light as [with] a garment: who stretchest out the heavens like a curtain:
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Who layeth the beams of his chambers in the waters: who maketh the clouds his chariot: who walketh upon the wings of the wind:
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Who maketh his angels spirits; his ministers a flaming fire:
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
[Who] laid the foundations of the earth, [that] it should not be removed for ever.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Thou coveredst it with the deep as [with] a garment: the waters stood above the mountains.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
At thy rebuke they fled; at the voice of thy thunder they hasted away.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
They go up by the mountains; they go down by the valleys to the place which thou hast founded for them.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Thou hast set a bound that they may not pass over; that they turn not again to cover the earth.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
He sendeth the springs into the valleys, [which] run among the hills.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
They give drink to every beast of the field: the wild asses quench their thirst.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
By them shall the fowls of the heaven have their habitation, [which] sing among the branches.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
He watereth the hills from his chambers: the earth is satisfied with the fruit of thy works.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
He causeth the grass to grow for the cattle, and herb for the service of man: that he may bring forth food out of the earth;
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
And wine [that] maketh glad the heart of man, [and] oil to make [his] face to shine, and bread [which] strengtheneth man's heart.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
The trees of the LORD are full [of sap]; the cedars of Lebanon, which he hath planted;
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Where the birds make their nests: [as for] the stork, the fir-trees [are] her house.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
The high hills [are] a refuge for the wild goats; [and] the rocks for the conies.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
He appointeth the moon for seasons: the sun knoweth his going down.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Thou makest darkness, and it is night: in which all the beasts of the forest do creep [forth].
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
The young lions roar after their prey, and seek their food from God.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
The sun ariseth, they collect, and lay themselves down in their dens.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Man goeth forth to his work and to his labor until the evening.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
O LORD, how manifold are thy works! in wisdom hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
[So is] this great and wide sea, in which [are] creeping animals innumerable, both small and great beasts.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
There go the ships: [there is] that leviathan, [which] thou hast made to play therein.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
These wait all upon thee; that thou mayest give [them] their food in due season.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
[That which] thou givest them, they gather: thou openest thy hand, they are filled with good.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Thou hidest thy face, they are troubled: thou takest away their breath, they die, and return to their dust.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Thou sendest forth thy spirit, they are created: and thou renewest the face of the earth.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
The glory of the LORD shall endure for ever: the LORD shall rejoice in his works.
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
He looketh on the earth, and it trembleth: he toucheth the hills, and they smoke.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
I will sing to the LORD as long as I live: I will sing praise to my God while I have my being.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
My meditation of him shall be sweet: I will be glad in the LORD.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Let sinners be consumed out of the earth, and let the wicked be no more. Bless thou the LORD, O my soul. Praise ye the LORD.
