Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Bless the LORD O my soul, O LORD my God, thou art very great; thou art clothed with honour and majesty.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Who coverest thyself with light as with a garment; who stretchest out the heavens like a curtain:
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Who layeth the beams of his chambers in the waters; who maketh the clouds his chariot; who walketh upon the wings of the wind:
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Who maketh winds his messengers; his ministers a flaming fire:
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Who laid the foundations of the earth, that it should not be moved for ever.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Thou coveredst it with the deep as with a vesture; the waters stood above the mountains.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
At thy rebuke they fled; at the voice of thy thunder they hasted away;
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
They went up by the mountains, they went down by the valleys, unto the place which thou hadst founded for them.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Thou hast set a bound that they may not pass over; that they turn not again to cover the earth.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
He sendeth forth springs into the valleys; they run among the mountains:
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
They give drink to every beast of the field; the wild asses quench their thirst.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
By them the fowl of the heaven have their habitation, they sing among the branches.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
He watereth the mountains from his chambers: the earth is satisfied with the fruit of thy works.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
He causeth the grass to grow for the cattle, and herb for the service of man; that he may bring forth food out of the earth:
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
And wine that maketh glad the heart of man, [and] oil to make his face to shine, and bread that strengtheneth man’s heart.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
The trees of the LORD are satisfied; the cedars of Lebanon, which he hath planted;
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Where the birds make their nests: as for the stork, the fir trees are her house.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
The high mountains are for the wild goats; the rocks are a refuge for the conies.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
He appointed the moon for seasons: the sun knoweth his going down.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Thou makest darkness, and it is night; Wherein all the beasts of the forest do creep forth.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
The young lions roar after their prey, and seek their meat from God.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
The sun ariseth, they get them away, and lay them down in their dens.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Man goeth forth unto his work and to his labour until the evening.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
O LORD, how manifold are thy works! in wisdom hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Yonder is the sea, great and wide, wherein are things creeping innumerable, both small and great beasts.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
There go the ships; there is leviathan, whom thou hast formed to take his pastime therein.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
These wait all upon thee, that thou mayest give them their meat in due season.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
That thou givest unto them they gather; thou openest thine hand, they are satisfied with good.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Thou hidest thy face, they are troubled; thou takest away their breath they die, and return to their dust.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Thou sendest forth thy spirit, they are created; and thou renewest the face of the ground.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Let the glory of the LORD endure for ever; let the LORD rejoice in his works:
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Who looketh on the earth, and it trembleth; he toucheth the mountains, and they smoke.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
I will sing unto the LORD as long as I live: I will sing praise to my God while I have any being.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Let my meditation be sweet unto him: I will rejoice in the LORD.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Let sinners be consumed out of the earth, and let the wicked be no more. Bless the LORD, O my soul. Praise ye the LORD.
