Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Bless the LORD, O my soul. O LORD my God, Thou art very great; Thou art clothed with glory and majesty.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Who coverest Thyself with light as with a garment, who stretchest out the heavens like a curtain;
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Who layest the beams of Thine upper chambers in the waters, who makest the clouds Thy chariot, who walkest upon the wings of the wind;
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Who makest winds Thy messengers, the flaming fire Thy ministers.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Who didst establish the earth upon its foundations, that it should not be moved for ever and ever;
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Thou didst cover it with the deep as with a vesture; the waters stood above the mountains.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
At Thy rebuke they fled, at the voice of Thy thunder they hasted away —
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
The mountains rose, the valleys sank down — unto the place which Thou hadst founded for them;
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Thou didst set a bound which they should not pass over, that they might not return to cover the earth.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Who sendest forth springs into the valleys; they run between the mountains;
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
They give drink to every beast of the field, the wild asses quench their thirst.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Beside them dwell the fowl of the heaven, from among the branches they sing.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Who waterest the mountains from Thine upper chambers; the earth is full of the fruit of Thy works.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Who causeth the grass to spring up for the cattle, and herb for the service of man; to bring forth bread out of the earth,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
And wine that maketh glad the heart of man, making the face brighter than oil, and bread that stayeth man's heart.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
The trees of the LORD have their fill, the cedars of Lebanon, which He hath planted;
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Wherein the birds make their nests; as for the stork, the fir-trees are her house.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
The high mountains are for the wild goats; the rocks are a refuge for the conies.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Who appointedst the moon for seasons; the sun knoweth his going down.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Thou makest darkness, and it is night, wherein all the beasts of the forest do creep forth.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
The young lions roar after their prey, and seek their food from God.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
The sun ariseth, they slink away, and couch in their dens.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Man goeth forth unto his work and to his labour until the evening.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
How manifold are Thy works, O LORD! In wisdom hast Thou made them all; the earth is full of Thy creatures.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Yonder sea, great and wide, therein are creeping things innumerable, living creatures, both small and great.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
There go the ships; there is leviathan, whom Thou hast formed to sport therein.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
All of them wait for Thee, that Thou mayest give them their food in due season.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Thou givest it unto them, they gather it; Thou openest Thy hand, they are satisfied with good.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Thou hidest Thy face, they vanish; Thou withdrawest their breath, they perish, and return to their dust.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Thou sendest forth Thy spirit, they are created; and Thou renewest the face of the earth.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
May the glory of the LORD endure for ever; let the LORD rejoice in His works!
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Who looketh on the earth, and it trembleth; He toucheth the mountains, and they smoke.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
I will sing unto the LORD as long as I live; I will sing praise to my God while I have any being.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Let my musing be sweet unto Him; as for me, I will rejoice in the LORD.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Let sinners cease out of the earth, and let the wicked be no more. Bless the LORD, O my soul. Hallelujah.
