Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Bless Jehovah, O my soul! Jehovah my God, thou art very great; thou art clothed with majesty and splendour;
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Covering thyself with light as with a garment, stretching out the heavens like a tent-curtain; —
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Who layeth the beams of his upper chambers in the waters, who maketh clouds his chariot, who walketh upon the wings of the wind;
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Who maketh his angels spirits; his ministers a flame of fire.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
He laid the earth upon its foundations: it shall not be removed for ever.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Thou hadst covered it with the deep, as with a vesture; the waters stood above the mountains:
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
At thy rebuke they fled, at the voice of thy thunder they hasted away; —
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
The mountains rose, the valleys sank, unto the place which thou hadst founded for them; —
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Thou hast set a bound which they may not pass over, that they turn not again to cover the earth.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
He sendeth the springs into the valleys: they run among the mountains;
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
They give drink to every beast of the field; the wild asses quench their thirst.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
The birds of heaven dwell by them; they give forth their voice from among the branches.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
He watereth the mountains from his upper-chambers: the earth is satisfied with the fruit of thy works.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
He maketh the grass to grow for the cattle, and herb for the service of man; bringing forth bread out of the earth,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
And wine which gladdeneth the heart of man; making [his] face shine with oil; and with bread he strengtheneth man's heart.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
The trees of Jehovah are satisfied, the cedars of Lebanon, which he hath planted,
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
Where the birds make their nests; [as for] the stork, the fir trees are her house.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
The high mountains are for the wild goats; the cliffs, a refuge for the rock-badgers.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
He made the moon for seasons: the sun knoweth its going down.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Thou makest darkness, and it is night, wherein all the beasts of the forest creep forth:
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
The young lions roar after the prey, and to seek their food from God.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
The sun ariseth, they retreat, and lay them down in their dens.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Man goeth forth unto his work, and to his labour until the evening.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
How manifold are thy works, O Jehovah! in wisdom hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Yonder is the great and wide sea: therein are moving things innumerable, living creatures small and great.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
There go the ships; [there] that leviathan, which thou hast formed to play therein.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
These all look unto thee, that thou mayest give their food in its season:
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
That thou givest unto them, they gather; thou openest thy hand, they are filled with good.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Thou hidest thy face, they are troubled; thou takest away their breath, they expire and return to their dust.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Thou sendest forth thy spirit, they are created, and thou renewest the face of the earth.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
The glory of Jehovah will endure for ever; Jehovah will rejoice in his works.
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
He looketh on the earth, and it trembleth; he toucheth the mountains, and they smoke.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
I will sing unto Jehovah as long as I live; I will sing psalms to my God while I have my being.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
My meditation shall be pleasant unto him; I will rejoice in Jehovah.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Sinners shall be consumed out of the earth, and the wicked shall be no more. Bless Jehovah, O my soul. Hallelujah!
