Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Min sjæl, lov Herren! Herren min Gud, du er såre stor! Du er klædt i Højhed og Herlighed,
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
hyllet i Lys som en Kappe! Himlen spænder du ud som et Telt;
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
du hvælver din Højsal i Vandene, gør Skyerne til din Vogn, farer frem på Vindens Vinger;
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Vindene gør du til Sendebud, Ildsluer til dine Tjenere!
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Du fæsted Jorden på dens Grundvolde, aldrig i Evighed rokkes den;
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Verdensdybet hylled den til som en Klædning, Vandene stod over Bjerge.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
For din Trusel flyede de, skræmtes bort ved din Tordenrøst,
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
for op ad Bjerge og ned i Dale til det Sted, du havde beredt dem;
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
du satte en Grænse, de ej kommer over, så de ikke igen skal tilhylle Jorden.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Kilder lod du rinde i Dale, hen mellem Bjerge flød de;
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
de læsker al Markens Vildt, Vildæsler slukker deres Tørst;
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
over dem bygger Himlens Fugle, mellem Grenene lyder deres Kvidder.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Fra din Højsal vander du Bjergene, Jorden mættes fra dine Skyer;
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
du lader Græs gro frem til Kvæget og Urter til Menneskets Tjeneste, så du frembringer Brød af Jorden
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
og Vin, der glæder Menneskets Hjerte, og lader Ansigtet glinse af Olie, og Brødet skal styrke Menneskets Hjerte.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
HERRENs Træer bliver mætte, Libanons Cedre, som han har plantet,
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
hvor Fuglene bygger sig Rede; i Cypresser har Storken sin Bolig.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Højfjeldet er for Stenbukken, Klipperne Grævlingens Tilflugt.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Du skabte Månen for Festernes Skyld, Solen kender sin Nedgangs Tid;
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
du sender Mørke, Natten kommer, da rører sig alle Skovens Dyr;
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
de unge Løver brøler efter Rov, de kræver deres Føde af Gud.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
De sniger sig bort, når Sol står op, og lægger sig i deres Huler;
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Mennesket går til sit Dagværk, ud til sin Gerning, til Kvæld falder på.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
Hvor mange er dine Gerninger, HERRE, du gjorde dem alle med Visdom; Jorden er fuld af, hvad du har skabt!
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Der er Havet, stort og vidt, der vrimler det uden Tal af Dyr, både små og store;
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
Skibene farer der, Livjatan, som du danned til Leg deri.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
De bier alle på dig, at du skal give dem Føde i Tide;
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
du giver dem den, og de sanker, du åbner din Hånd, og de mættes med godt.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Du skjuler dit Åsyn, og de forfærdes; du tager deres Ånd, og de dør og vender tilbage til Støvet;
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
du sender din Ånd, og de skabes, Jordens Åsyn fornyer du.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
HERRENs Herlighed vare evindelig, HERREN glæde sig ved sine Værker!
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Et Blik fra ham, og Jorden skælver, et Stød fra ham, og Bjergene ryger
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Jeg vil synge for HERREN, så længe jeg lever, lovsynge min Gud, den Tid jeg er til.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Min Sang være ham til Behag, jeg har min Glæde i HERREN.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Måtte Syndere svinde fra Jorden og gudløse ikke mer være til! Min Sjæl, lov HERREN! Halleluja!
