Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Aw ka hinghaih, Angraeng to tahamhoihaih paek ah; Aw Angraeng ka Sithaw, nang loe na len parai; nang loe lensawk thacakhaih hoiah nam thoep.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Anih loe aanghaih to kahni baktiah angkhuk; vannawk to kahni im baktiah payuengh,
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
a ohhaih ranui im tung to tuinawk thungah a suek; tamainawk to hrang lakok ah a sak moe, takhi ih pakhraehnawk nuiah a caeh,
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
angmah ih vankaminawk to takhi baktiah a sak; angmah ih toksah kaminawk to hmaipalai baktiah a sak;
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
dungzan khoek to angthuih ving han ai ah, long angdoethaih ahmuen to a sak.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Long to kahni hoiah khuk baktih toengah kathuk tui hoiah na khuk; maenawk nuiah tui na ohsak.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
Na thuitaek pongah tuinawk loe cawnh o; nangmah ih khopazih tuen pongah karangah a cawnh o.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Tuinawk loe mae nuiah long o tahang; azawnnawk ah long o tathuk moe, nihcae han na sak pae ih ahmuen ah a long o.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Tuinawk amlaem o moe, long to uem han ai ah, tui doeh amsah han ai ah, angzithaih ramri to na suek pae.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Maenawk salak ih azawnnawk ah tui to na pueksak.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
Taw ah kaom moinawk boih hanah na naeksak; taw ih hrangnawk tui anghae na dipsak.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Van ih tavaanawk loe tui taengah tabu boh o; thing tanghangnawk salakah hang o.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
A ohhaih ranui ih im hoiah maenawk to tui a bawh; long loe na toksakhaih atho hoiah zok amhah boeh.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Anih mah maitawnawk hanah phroh amprawksak; kami hanah anqam kahing amprawksak pongah, kami loe long hoiah caaknaek to a hnuk,
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
kami poeknawmsak thaih misurtui, mikhmai pansak hanah situi, palungthin thacaksak hanah takaw to a paek.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Angraeng ih thingnawk loe tui amhah o; Lebanon ah a thling ih sidar thingnawk nuiah,
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
tavaanawk tabu boh o; tahnong kapaw tuilawnnawk loe far thingnawk nuiah tabu boh o.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
Maesangnawk to saza hoi satharnawk prathaih ahmuen ah a suek; cathaengnawk loe savehnawk ohhaih ahmuen ah a suek pae.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Atue panoek hanah khrah to a sak; ni mah doeh niduemhaih atue to panoek.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Vinghaih to na sak moe, khoving naah, taw ih moinawk boih avah o.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
Saning nawk kaipuinawk loe taw ih moinawk kaek hanah a hang o; Sithaw khaeah caak han koi moi to pakrong o.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Ni tacawt naah nawnto angpop o moe, angmacae ih thlungkhaw thungah tabok o.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
To naah kami loe toksak hanah caeh moe, duembang khoek to tok a sak.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
Aw Angraeng, na toksakhaih loe pop parai! To hmuennawk boih to palunghahaih hoiah na sak; long loe na sak ih hmuennawk hoiah koi,
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
kakawk parai tuipui doeh oh moe, kathoeng kalen moinawk hoi kroeklaek ai, long ah kavak moinawk doeh oh o.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
Palongpuinawk loe to ahmuen ah caeh o; to ah amhai hanah, na sak ih kalen pui Leviathan doeh oh.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
To moinawk loe nang khaeah ni amha o, atue phak naah to moinawk to na pacah.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Na paek ih buh to ni, nihcae mah caak o; na ban pathae naah nihcae loe kahoih hmuen hoiah koi o.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Mikhmai na hawk naah, nihcae raihaih tong o; nihcae anghahhaih takhi na lak pae ving naah, nihcae loe duek o moe, maiphu ah amlaem o let.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Na Muithla to na patoeh moe, nihcae to na sak; long krang hae nang thasak let.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Angraeng lensawkhaih loe dungzan khoek to om poe tih; Angraeng loe a toksakhaihnawk pongah anghoe tih.
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Long to a khet moe, anghuensak; anih mah maenawk sui naah, hmaikhue tacawt o.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Ka hing thung Angraeng khaeah laa ka sak han; khosak nathung ka Sithaw pakoehhaih laa to ka sak han.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Ka poekhaih loe angmah khaeah anghoehaih ah om nasoe; kai loe Angraeng ah kang hoe han.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Kazae kaminawk loe long hoiah anghmaa o nasoe loe, kasae kaminawk doeh om o hmah lai nasoe. Aw ka hinghaih, Angraeng to tahamhoihaih paek ah. Angraeng to pakoeh ah.
