Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša, in vse, kar je znotraj mene, blagoslavljaj njegovo sveto ime.
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša in ne pozabi vseh dejanj njega,
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
ki odpušča vse tvoje krivičnosti, ki ozdravlja vse tvoje bolezni,
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
ki odkupuje tvoje življenje pred uničenjem, ki te krona z ljubečo skrbnostjo in nežnimi usmiljenji,
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
ki tvoja usta nasičuje z dobrimi stvarmi, tako da se tvoja mladost obnavlja kakor orlova.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Gospod izvršuje pravičnost in sodbo za vse, ki so zatirani.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Svoje poti je dal spoznati Mojzesu, svoja dela Izraelovim otrokom.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Gospod je usmiljen in milostljiv, počasen za jezo in obilen v usmiljenju.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ne bo se vedno pričkal niti svoje jeze ne bo držal na veke.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Z nami ni ravnal po naših grehih niti nas ni nagrajeval glede na naše krivičnosti.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Kajti kakor je nebo visoko nad zemljo, tako veliko je njegovo usmiljenje do tistih, ki se ga bojijo.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Kolikor daleč je vzhod od zahoda, tako daleč odstranja naše prestopke od nas.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Kakor se oče usmili svojih otrok, tako se Gospod usmili teh, ki se ga bojijo.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Kajti pozna naš sestav; spominja se, da smo prah.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Glede človeka, so njegovi dnevi kakor trava; kakor cvetica polja, tako cveti.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Kajti čeznjo gre veter in izgine in njen kraj je ne bo več poznal.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Toda Gospodovo usmiljenje je od večnosti do večnosti na tistih, ki se ga bojijo in njegova pravičnost do otrok otrok,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
tistim, ki se držijo njegove zaveze in tistim, ki se spominjajo njegovih zapovedi, da jih izpolnjujejo.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Gospod je pripravil svoj prestol v nebesih in njegovo kraljestvo vlada nad vsemi.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Blagoslavljajte Gospoda, vi njegovi angeli, ki se odlikujete v moči, ki izpolnjujete njegove zapovedi s poslušanjem glasu njegove besede.
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Blagoslavljajte Gospoda, vse ve njegove vojske, vi njegovi služabniki, ki izpolnjujete njegovo željo.
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Blagoslavljajte Gospoda, vsa njegova dela na vseh krajih njegovega gospostva. Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša.
