Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Blagosiljaj, dušo moja, Gospoda, i sve što je u meni sveto ime njegovo.
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Blagosiljaj, dušo moja, Gospoda, i ne zaboravljaj nijednoga dobra što ti je uèinio.
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
On ti prašta sve grijehe i iscjeljuje sve bolesti tvoje;
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
Izbavlja od groba život tvoj, vjenèava te dobrotom i milošæu;
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Ispunja dobrim želje tvoje, ponavlja se kao u orla mladost tvoja.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Gospod tvori pravdu i sud svima kojima se krivo èini.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Pokaza putove svoje Mojsiju, sinovima Izrailjevim djela svoja.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Milostiv je i dobar Gospod, spor na gnjev i veoma blag.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ne gnjevi se jednako, niti se dovijeka srdi.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Ne postupa s nama po grijesima našim, niti nam vraæa po nepravdama našim.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Nego koliko je nebo visoko od zemlje, tolika je milost njegova k onima koji ga se boje.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Koliko je istok daleko od zapada, toliko udaljuje od nas bezakonja naša.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Kako otac žali sinove, tako Gospod žali one koji ga se boje.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Jer zna graðu našu, opominje se da smo prah.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Dani su èovjeèiji kao trava; kao cvijet u polju, tako cvjeta.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Dune vjetar na nj, i nestane ga, niti æe ga više poznati mjesto njegovo.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Ali milost Gospodnja ostaje od vijeka i do vijeka na onima koji ga se boje, i pravda njegova na sinovima sinova,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
Koji drže zavjet njegov, i pamte zapovijesti njegove, da ih izvršuju.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Gospod na nebesima postavi prijesto svoj, i carstvo njegovo svijem vlada.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Blagosiljajte Gospoda anðeli njegovi, koji ste silni krjepošæu, izvršujete rijeè njegovu slušajuæi glas rijeèi njegove.
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Blagosiljajte Gospoda sve vojske njegove, sluge njegove, koje tvorite volju njegovu.
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Blagosiljajte Gospoda sva djela njegova, po svijem mjestima vlade njegove! Blagosiljaj, dušo moja, Gospoda!
