Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Av David. Lova Herren, mi sjæl, og alt som i meg er, love hans heilage hamn!
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Lova Herren, mi sjæl, og gløym ikkje alle hans velgjerningar!
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Han som tilgjev all di skuld, han som lækjer alle dine brester,
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
han som løyser ditt liv frå gravi, han som kryner deg med nåde og miskunn,
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
han som mettar din prydnad med godt, so du vert ung att som ørnen.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Herren gjer rettferdsverk og rett mot alle som er under trykk.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Han kunngjorde sine vegar for Moses, sine gjerningar for Israels born.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Miskunnsam og nådig er Herren, langmodig og rik på miskunn.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Han trættar ikkje alltid og gøymer ikkje æveleg på vreide.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Han gjer ikkje med oss etter våre synder og gjev oss ikkje lika for våre misgjerningar.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
For so høg som himmelen er yver jordi, so er hans miskunn veldug yver deim som ottast honom.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
So langt som aust er frå vest, let han våre misgjerningar vera burte frå oss.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Som ein far miskunnar borni, so miskunnar Herren deim som ottast honom.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
For han veit kva slag skapning me er, han kjem i hug at me er dust.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Eit menneskje, som gras er hans dagar, som blomen på marki, soleis blømer han.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Når vinden fer yver honom, er han ikkje meir, og staden hans veit ikkje meir av honom.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Men Herrens miskunn er frå æva og til æva yver deim som ottast honom, og hans rettferd er mot barneborn,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
mot deim som held hans pakt, og som kjem i hug hans fyresegner og liver etter deim.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Herren hev sett sin kongsstol i himmelen, og hans rike råder yver alle ting.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Lova Herren, de hans englar, de velduge kjempor som set hans ord i verk, med di de lyder på røysti av hans ord!
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Lova Herren, alle hans herar, de hans tenarar som gjer hans vilje!
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Lova Herren alle hans verk på alle stader i hans rike! Lova Herren mi sjæl!
