Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Av David. Min sjel, lov Herren, og alt som i mig er, love hans hellige navn!
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Min sjel, lov Herren og glem ikke alle hans velgjerninger!
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Han som forlater all din misgjerning, som læger alle dine sykdommer,
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
han som forløser ditt liv fra graven, som kroner dig med miskunnhet og barmhjertighet,
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
han som metter din sjel med det som godt er, så du blir ung igjen likesom ørnen.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Herren gjør rettferd og rett mot alle undertrykte.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Han kunngjorde sine veier for Moses, sine gjerninger for Israels barn.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Herren er barmhjertig og nådig, langmodig og rik på miskunnhet.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Han går ikke alltid i rette og gjemmer ikke på vrede evindelig.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Han gjør ikke med oss efter våre synder og gjengjelder oss ikke efter våre misgjerninger.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
For så høi som himmelen er over jorden, er hans miskunnhet mektig over dem som frykter ham.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Så langt som øst er fra vest, lar han våre misgjerninger være langt fra oss.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Som en far forbarmer sig over sine barn, forbarmer Herren sig over dem som frykter ham.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
For han vet hvorledes vi er skapt, han kommer i hu at vi er støv.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Et menneskes dager er som gresset; som blomsten på marken, således blomstrer han.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Når vinden farer over ham, er han ikke mere, og hans sted kjenner ham ikke mere.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Men Herrens miskunnhet er fra evighet og inntil evighet over dem som frykter ham, og hans rettferdighet mot barnebarn,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
mot dem som holder hans pakt, og dem som kommer hans bud i hu, så de gjør efter dem.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Herren har reist sin trone i himmelen, og hans rike hersker over alle ting.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Lov Herren, I hans engler, I veldige i makt, som fullbyrder hans ord, idet I adlyder hans ords røst!
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Lov Herren, alle hans hærskarer, I hans tjenere som gjør hans vilje!
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Lov Herren, alle hans gjerninger, på alle steder hvor han hersker! Min sjel, lov Herren!
