Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Psalmus David. Benedic anima mea Domino et omnia, quae intra me sunt, nomini sancto eius.
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Benedic anima mea Domino: et noli oblivisci omnes retributiones eius:
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Qui propitiatur omnibus iniquitatibus tuis: qui sanat omnes infirmitates tuas.
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
Qui redimit de interitu vitam tuam: qui coronat te in misericordia et miserationibus.
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Qui replet in bonis desiderium tuum: renovabitur ut aquilae iuventus tua:
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Faciens misericordias Dominus: et iudicium omnibus iniuriam patientibus.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Notas fecit vias suas Moysi, filiis Israel voluntates suas.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Miserator, et misericors Dominus: longanimis, et multum misericors.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Non in perpetuum irascetur: neque aeternum comminabitur.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Non secundum peccata nostra fecit nobis: neque secundum iniquitates nostras retribuit nobis.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Quoniam secundum altitudinem caeli a terra: corroboravit misericordiam suam super timentes se.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Quantum distat Ortus ab occidente: longe fecit a nobis iniquitates nostras.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Quomodo miseretur pater filiorum, misertus est Dominus timentibus se:
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
quoniam ipse cognovit figmentum nostrum. Recordatus est quoniam pulvis sumus:
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
homo, sicut foenum dies eius, tamquam flos agri sic efflorebit.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Quoniam spiritus pertransibit in illo, et non subsistet: et non cognoscet amplius locum suum.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Misericordia autem Domini ab aeterno, et usque in aeternum super timentes eum. Et iustitia illius in filios filiorum,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
his qui servant testamentum eius: Et memores sunt mandatorum ipsius, ad faciendum ea.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Dominus in caelo paravit sedem suam: et regnum ipsius omnibus dominabitur.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Benedicite Domino omnes angeli eius: potentes virtute, facientes verbum illius, ad audiendam vocem sermonum eius.
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Benedicite Domino omnes virtutes eius: ministri eius, qui facitis voluntatem eius.
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Benedicite Domino omnia opera eius: in omni loco dominationis eius, benedic anima mea Domino.
