Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Dávidtól. Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót s egész belsőm az ő szent nevét!
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót s ne feledkezzél meg mind az ő tetteiről!
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Ő az, ki megbocsátja minden bűnödet, ki meggyógyítja minden betegségedet;
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
ki veremből váltja meg éltedet, ki körülvesz téged szeretettel s irgalommal;
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
ki jóval tartja el díszedet, hogy megújhodik sasként ifjúságod.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Igazságot tesz az Örökkévaló és jogot mind a zsaroltaknak.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Megismerteti útjait Mózessel, Izraél fiaival cselekvéseit:
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
irgalmas és kegyelmes az Örökkévaló, hosszantűrő és bőséges a szeretetben.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Nem mindétig fog pörölni s nem örökké haragot tartani.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Nem vétkeink szerint járt el velünk, s nem bűneink szerint bánt velünk.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Mert amint magas az ég a föld fölött: hatalmas volt szeretete az ő tisztelői fölött.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Amint távol van kelet nyugattól: eltávolította tőlünk bűntetteinket.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Amint atya irgalmaz gyermekeinek, irgalmazott az Örökkévaló az ő tisztelőinek.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Mert ő ismeri hajlamunkat, emlékezik rá, hogy por vagyunk.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Halandónak akár fű a napjai, mint a mező virága úgy virágzik;
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
mert szél vonult el rajta s nincsen, s nem ismeri őt többé a helye.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
De az Örökkévaló szeretete öröktől-örökké van tisztelői fölött, s igazsága jut gyermekeik gyermekeinek:
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
azoknak kik szövetségét megőrzik s megemlékeznek rendeleteiről, hogy megtegyék.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Az Örökkévaló az égben szilárdította meg trónját és királysága a mindenségen uralkodik.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Áldjátok az Örökkévalót, ti angyalai, ti hatalmas erejűek, akik végezitek igéjét, hallgatván igéjének szavára!
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Áldjátok az Örökkévalót mind a seregei, szolgálattevői ti, akaratának végzői!
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Áldjátok az Örökkévalót, mind a művei ti, uralmának minden helyein! Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót!
