Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
[A Psalm] of David. Bless the LORD, O my soul: and all that is within me, [bless] his holy name.
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Bless the LORD, O my soul, and forget not all his benefits:
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Who forgiveth all thine iniquities; who healeth all thy diseases;
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
Who redeemeth thy life from destruction; who crowneth thee with lovingkindness and tender mercies;
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Who satisfieth thy mouth with good [things; so that] thy youth is renewed like the eagle’s.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
The LORD executeth righteousness and judgment for all that are oppressed.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
He made known his ways unto Moses, his acts unto the children of Israel.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
The LORD [is] merciful and gracious, slow to anger, and plenteous in mercy.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
He will not always chide: neither will he keep [his anger] for ever.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
He hath not dealt with us after our sins; nor rewarded us according to our iniquities.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
For as the heaven is high above the earth, [so] great is his mercy toward them that fear him.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
As far as the east is from the west, [so] far hath he removed our transgressions from us.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Like as a father pitieth [his] children, [so] the LORD pitieth them that fear him.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
For he knoweth our frame; he remembereth that we [are] dust.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
[As for] man, his days [are] as grass: as a flower of the field, so he flourisheth.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
For the wind passeth over it, and it is gone; and the place thereof shall know it no more.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
But the mercy of the LORD [is] from everlasting to everlasting upon them that fear him, and his righteousness unto children’s children;
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
To such as keep his covenant, and to those that remember his commandments to do them.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
The LORD hath prepared his throne in the heavens; and his kingdom ruleth over all.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Bless the LORD, ye his angels, that excel in strength, that do his commandments, hearkening unto the voice of his word.
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Bless ye the LORD, all [ye] his hosts; [ye] ministers of his, that do his pleasure.
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Bless the LORD, all his works in all places of his dominion: bless the LORD, O my soul.
