Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
(Af David.) Min Sjæl, lov Herren, og alt i mig love hans hellige navn!
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Min Sjæl, lov HERREN, og glem ikke alle hans Velgerninger!
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Han, som tilgiver alle dine Misgerninger og læger alle dine Sygdomme,
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
han, som udløser dit Liv fra Graven og kroner dig med Miskundhed og Barmhjertighed,
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
han, som mætter din Sjæl med godt, så du bliver ung igen som Ørnen!
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
HERREN øver Retfærdighed og Ret mod alle fortrykte.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Han lod Moses se sine Veje, Israels Børn sine Gerninger;
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
barmhjertig og nådig er HERREN, langmodig og rig på Miskundhed;
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
han går ikke bestandig i Rette, gemmer ej evigt på Vrede;
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
han handled ej med os efter vore Synder, gengældte os ikke efter vor Brøde.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Men så højt som Himlen er over Jorden, er hans Miskundhed stor over dem, der frygter ham.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Så langt som Østen er fra Vesten, har han fjernet vore Synder fra os.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Som en Fader forbarmer sig over sine Børn, forbarmer HERREN sig over dem, der frygter ham.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Thi han kender vor Skabning, han kommer i Hu, vi er Støv;
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
som Græs er Menneskets dage, han blomstrer som Markens Blomster;
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
når et Vejr farer over ham, er han ej mere, hans Sted får ham aldrig at se igen.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Men HERRENs Miskundhed varer fra Evighed og til Evighed over dem, der frygter ham, og hans Retfærd til Børnenes Børn
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
for dem, der holder hans Pagt og kommer hans Bud i Hu, så de gør derefter.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
HERREN har rejst sin Trone i Himlen, alt er hans Kongedømme underlagt.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Lov HERREN, I hans Engle, I vældige i Kraft, som gør, hvad han byder, så snart I hører hans Røst.
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Lov HERREN, alle hans Hærskarer, hans Tjenere, som fuldbyrder hans Vilje.
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Lov HERREN, alt, hvad han skabte, på hvert eneste Sted i hans Rige! Min Sjæl, lov HERREN!
