Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Jehová, oye mi oración, y venga mi clamor a ti.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia inclina a mí tu oreja; el día que te invocare, apresúrate a responderme.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Porque mis días se han consumido como humo; y mis huesos son quemados como en hogar.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Mi corazón fue herido, y se secó como la yerba; por lo cual me olvidé de comer mi pan.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Por la voz de mi gemido mis huesos se han pegado a mi carne.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Soy semejante al pelícano del desierto: soy como el búho de las soledades.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Velo, y soy como el pájaro solitario sobre el tejado.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Cada día me afrentan mis enemigos; los que se enfurecen contra mí, conspiran contra mí.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Por lo cual yo como la ceniza a manera de pan; y mi bebida mezclo con lloro,
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
A causa de tu enojo y de tu ira: porque me alzaste, y me arrojaste.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Mis días son como la sombra que se va: y yo como la yerba me he secado.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Mas tú, Jehová, para siempre permanecerás; y tu memoria para generación y generación.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Tú levantándote habrás misericordia de Sión, porque es tiempo de tener misericordia de ella: porque el plazo es llegado.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Porque tus siervos amaron sus piedras: y del polvo de ella tuvieron compasión.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Y temerán las naciones el nombre de Jehová: y todos los reyes de la tierra tu gloria.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
Por cuanto Jehová habrá edificado a Sión; y será visto en su gloria.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Habrá mirado a la oración de los solitarios: y no habrá desechado el ruego de ellos.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Escribirse ha esto para la generación postrera: y el pueblo que se criará, alabará a Jehová.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
Porque miró de lo alto de su santuario: Jehová miró desde los cielos a la tierra,
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
Para oír el gemido de los presos: para soltar a los sentenciados a muerte:
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
Porque publiquen en Sión el nombre de Jehová: y su alabanza en Jerusalem,
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
Cuando los pueblos se congregaren en uno, y los reinos para servir a Jehová.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
El afligió mi fuerza en el camino, acortó mis días.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis días; por generación de generaciones son tus años.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Tú fundaste la tierra antiguamente, y los cielos son obra de tus manos.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
Ellos perecerán, y tú permanecerás; y todos ellos como un vestido se envejecerán, como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
Mas tú, el mismo, y tus años no se acabarán.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Los hijos de tus siervos habitarán, y su simiente será afirmada delante de ti.
