Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Oración de alguien que está sufriendo y está cansado, encomendando sus problemas al el Señor. Por favor, Señor, ¡escucha mi oración! ¡Escucha mi clamor a ti pidiendo ayuda!

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

¡No escondas tu rostro de mí en mis horas de angustia! Vuélvete y escúchame, y responde rápido cuando llamo.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

¡Porque mi vida está desapareciendo como el humo; siento como si mi cuerpo estuviera en llamas!

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

¡Soy como la grama que se secó, y se marchitó, ya ni recuerdo cuándo debo comer!

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Mis gemidos me han revestido; mis huesos se dejan ver a través de mi piel.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Soy como un búho del desierto, como una pequeña lechuza entre las ruinas.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

No puedo conciliar el sueño. Soy como un pájaro solitario en la azotea.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Mis enemigos se mofan de mí. Se burlan y maldicen en mi nombre.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Las cenizas son mi comida; mis lágrimas gotean encima de mi bebida,

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

Por tu hostilidad y tu enojo, me recogiste y me volviste arrojar bien lejos.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Mi vida se desvanece lentamente como sombras nocturnas, me estoy marchitando como la grama.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Pero tú, Señor, reinarás para siempre, tu gloria perdurará por todas las generaciones.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Te levantarás y tendrás piedad de Jerusalén, porque es tiempo de que seas gentil con la ciudad, el tiempo ha llegado.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Porque las personas que te siguen aman sus piedras; ¡valoran incluso su polvo!

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

Entonces las naciones te temerán, Señor; todos los reyes de la tierra se postrarán ante tu presencia.

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Porque el Señor reconstruirá Jerusalén; y aparecerá con gloria.

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Atenderá las oraciones de los desamparados; no ignorará sus pedidos.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

Que esto sea recordado por las generaciones futuras, para que las personas que aún no han nacido alaben al Señor:

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Porque él mira desde los cielos, desde lo más alto de su lugar santo; él observa a la tierra desde su trono,

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

para responder a los lamentos de los prisioneros, para liberar a los hijos de la muerte.

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

Y como resultadoj la maravillosa naturaleza del Señor será alabada en Jerusalén con alabanzas,

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

cuando las personas de todos los reinos se reúnan para adorar al Señor.

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Pero, en cuanto a mí, él me quitó la salud cuando era joven, acortando mi vida.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Clamé al Señor, “Mi Dios, ¡No me arrebates mi vida mientras aún soy joven! Tú eres el único que vive para siempre.

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Hace mucho tiempo creaste la tierra; hiciste los cielos.

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Y ellos llegarán a su fin, pero tú no. Todos ellos se desgastarán como la ropa, y tú los cambiarás y los tirarás.

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

Pero tú eres el único que vive para siempre; tus años nunca llegarán a un fin.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Nuestros hijos vivirán contigo, y los hijos de nuestros hijos crecerán en tu presencia”.