Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Oração do aflito, quando ele se viu desfalecido, e derramou sua súplica diante do SENHOR: Ó SENHOR, ouve minha oração; e que meu clamor chegue a ti.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Não escondas de mim o teu rosto no dia da minha angústia; inclina a mim teu ouvidos; no dia em que eu clamar, apressa-te para me responder.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Porque os meus dias têm se desfeito como fumaça; e meus ossos se têm se queimado como [n] um forno.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Meu coração, tal como a erva, está tão ferido e seco, que me esqueci de comer meu pão.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Por causa da voz do meu gemido, meus ossos têm se grudado à minha carne.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Estou semelhante a uma ave no deserto, estou como uma coruja num lugar desabitado.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Fico alerta e estou como um pardal solitário sobre o telhado.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Os meus inimigos me insultam o dia todo; os que me odeiam juram [maldições] contra mim.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Porque estou comendo cinza como [se fosse] pão, e misturo minha bebida com lágrimas,
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Por causa de tua irritação e tua ira; porque tu me levantaste e me derrubaste.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Meus dias [têm sido] como a sombra, que declina; e eu estou secando como a erva.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Porém tu, SENHOR, permaneces para sempre; e tua lembrança [continua] geração após geração.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Tu te levantarás, e terás piedade de Sião; porque chegou o tempo determinado para se apiedar dela.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Pois os teus servos se agradam de suas pedras, e sentem compaixão do pó de suas [ruínas].
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Então as nações temerão o nome do SENHOR; e todos os reis da terra [temerão] a tua glória;
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
Quando o SENHOR edificar a Sião, [e] aparecer em sua glória;
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
E der atenção à oração do desamparado, e não desprezar sua oração.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Isto será escrito para a geração futura; e o povo que for criado louvará ao SENHOR;
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
Porque ele olhará desde o alto de seu santuário; o SENHOR olhará desde os céus para a terra,
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
Para ouvir o gemido dos prisioneiros; para soltar aos sentenciados à morte.
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
Para eles anunciarem o nome do SENHOR em Sião, e seu louvor em Jerusalém.
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
Quando os povos se reunirem, e os reinos, para servirem ao SENHOR.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Ele abateu minha força no caminho; abreviou os meus dias.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Eu dizia: Meu Deus, não me leves no meio dos meus dias; teus anos são [eternos], geração após geração.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Desde muito antes fundaste a terra; e os céus são obra de tuas mãos.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
Eles se destruirão, porém tu permanecerás; e todos eles como vestimentas se envelhecerão; como roupas tu os mudarás, e serão mudados.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
Porém tu és o mesmo; e teus anos nunca se acabarão.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Os filhos de teus servos habitarão [seguros], e a semente deles será firmada perante ti.
