Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
En bønn av en elendig, når han vansmekter og utøser sin sorg for Herrens åsyn. Herre, hør min bønn og la mitt rop komme til dig!
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Skjul ikke ditt åsyn for mig på den dag jeg er i nød! Bøi ditt øre til mig! På den dag jeg roper, skynd dig å svare mig!
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
For mine dager er faret bort som en røk, og mine ben er forbrent som en brand.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Mitt hjerte er stukket som en urt og fortørket; for jeg har glemt å ete mitt brød.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
For mine lydelige sukks skyld henger mine ben ved mitt kjøtt.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Jeg ligner pelikanen i ørkenen, jeg er som uglen på øde steder.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Jeg våker og er blitt som en enslig fugl på taket.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Hele dagen spotter mine fiender mig; de som raser mot mig, sverger ved mig.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
For jeg eter aske som brød og blander min drikk med gråt
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
for din vredes og din harmes skyld; for du har løftet mig op og kastet mig bort.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Mine dager er som en hellende skygge, og selv visner jeg som en urt.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Men du, Herre, du troner til evig tid, og ditt minne varer fra slekt til slekt.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Du vil reise dig, du vil forbarme dig over Sion; for det er tiden til å være det nådig, timen er kommet.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
For dine tjenere elsker dets stener, og de ynkes over dets støv.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Og hedningene skal frykte Herrens navn, og alle jordens konger din herlighet.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
For Herren har bygget Sion, han har åpenbaret sig i sin herlighet.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Han har vendt sig til de hjelpeløses bønn, og han har ikke foraktet deres bønn.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Dette skal bli opskrevet for den kommende slekt, og det folk som skal skapes, skal love Herren.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
For han har sett ned fra sin hellige høide, Herren har fra himmelen skuet til jorden
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
for å høre den fangnes sukk, for å løse dødens barn,
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
forat de i Sion skal forkynne Herrens navn og hans pris i Jerusalem,
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
når de samler sig, folkeslagene og rikene, for å tjene Herren.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Han har bøiet min kraft på veien, han har forkortet mine dager.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Jeg sier: Min Gud, ta mig ikke bort midt i mine dager! Dine år varer fra slekt til slekt.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Fordum grunnfestet du jorden, og himlene er dine henders gjerning.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
De skal forgå, men du blir stående; de skal alle eldes som et klæde, som et klædebon omskifter du dem, og de omskiftes,
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
men du er den samme, og dine år får ingen ende.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Dine tjeneres barn skal bo i ro, og deres avkom skal stå fast for ditt åsyn.
