Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Oratio inopis, cum augeretur, Cum anxius fuerit, et in conspectu Domini effunderet precem suam. Domine exaudi orationem meam: et clamor meus ad te veniat.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Non avertas faciem tuam a me: in quacumque die tribulor, inclina ad me aurem tuam. In quacumque die invocavero te, velociter exaudi me.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Quia defecerunt sicut fumus dies mei: et ossa mea sicut cremium aruerunt.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Percussus sum ut foenum, et aruit cor meum: quia oblitus sum comedere panem meum.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
A voce gemitus mei adhaesit os meum carni meae.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Similis factus sum pellicano solitudinis: factus sum sicut nycticorax in domicilio.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Vigilavi, et factus sum sicut passer solitarius in tecto.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Tota die exprobrabant mihi inimici mei: et qui laudabant me adversum me iurabant.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Quia cinerem tamquam panem manducabam, et potum meum cum fletu miscebam.
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
A facie irae indignationis tuae: quia elevans allisisti me.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Dies mei sicut umbra declinaverunt: et ego sicut foenum arui.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Tu autem Domine in aeternum permanes: et memoriale tuum in generatione et generationem.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Tu exurgens misereberis Sion: quia tempus miserendi eius, quia venit tempus.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Quoniam placuerunt servis tuis lapides eius: et terrae eius miserebuntur.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Et timebunt Gentes nomen tuum Domine, et omnes reges terrae gloriam tuam.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
Quia aedificavit Dominus Sion: et videbitur in gloria sua.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Respexit in orationem humilium: et non sprevit precem eorum.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Scribantur haec in generatione altera: et populus, qui creabitur, laudabit Dominum:
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
Quia prospexit de excelso sancto suo: Dominus de caelo in terram aspexit:
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
Ut audiret gemitus compeditorum: ut solveret filios interemptorum:
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
Ut annuncient in Sion nomen Domini: et laudem eius in Ierusalem.
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
In conveniendo populos in unum, et reges ut serviant Domino.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Respondit ei in via virtutis suae: Paucitatem dierum meorum nuncia mihi.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Ne revoces me in dimidio dierum meorum: in generatione et generationem anni tui.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Initio tu Domine terram fundasti: et opera manuum tuarum sunt caeli.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
Ipsi peribunt, tu autem permanes: et omnes sicut vestimentum veterascent. Et sicut opertorium mutabis eos, et mutabuntur:
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
tu autem idem ipse es, et anni tui non deficient.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Filii servorum tuorum habitabunt: et semen eorum in saeculum dirigetur.
