Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Ra Anumzamoka nunamuni'a nentahinka, naza huogu'ma zavi krafama nehuana antahinamio.

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Kna zampima mani'nesugenka, kavugosa rukrahe hunka kamefira huonaminka, kagesa antahinamio. Ana nehunka naza huogu'ma kezankema nehanugenka, ame hunka naza huo.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Kumo'ma mareriteno ame huno fanane hiaza hu'na osi'a knafi mani'nena fanane hu'za nehugeno, zaferinanifintira teve rukru nehigeno, tevemo'ma tankanu'zama teganinkani nehiankna zaferinanimo'a nehie.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Zagemo'ma trazama temagigeno'ma hiaza huno nagu'amo'a evuramitfaza nehige'na, ne'zana onesanua nagesa nehie.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Karagi'ma ruazamo higeno, navufgamo'a zaferinare vuno ome kamare'ne.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Hagege huno vahe omani ka'ma kokampi komutomo'ma hiaza hu'na nagrake nemani'na, atrazageno haviza hige'za vahera nomaniza kumatamimpi, komutomo'ma manino vano hiaza nehue.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Kenagera navura mase'noanagi, antahintahimo'a eri'zana erivava hige'na, navura omase'noe. Ana hige'na nomofo agofetu'ma namamo agraku akoheno maniaza hu'na nemanue.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Nagri ha' vahe'mo'za maka zupa kiza zokago ke hunantevava nehaze. Ana nehu'za vahe'ma kema nezamasu'za zamazeri havizama hunakura, nagri nagi ahenente'za hu havizana hunezmantaze.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Ne'zama neaza hu'na ta'nefara nene'na, tima nofina navunumo'a eramige'na, navunu'ene tina ne'noe.

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

Na'ankure kagra tusi krimpa ahenantenka, nagrira nazeri sga hutenka matevu natre'nane.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Nagra za'za kna omanigahuankino knanimo'a ame huno kinaga fre zagemofo amema'amo'ma hiaza huno vaga neresnige'na, trazamo osapareaza hu'na hagege nehue.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Hianagi Ra Anumzamoka kagra kinia maninka za'zate kegava hunka vugahane. Ana hu'nesnanke'za henkama mani'za vanaza vahe'mo'zanena ana zankura zamagera okanigahaze.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Kagra otinka Saioni rankumakura kasunku huntegahane. Na'ankure kagrama kasunku'ma huntenka aza hugahue hunkama huhampri'nana kna fatgo eankinka, kavesinentenka aza hugahane.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Saioni kumapi havemo'a haviza hu'neanagi, eri'za vahekamo'za tusiza hu'za avesinte'naze. Ana nehu'za menima kumamo'ma haviza higeno kugusopa moke'ma hu'nea zankura, tusiza hu'za zamasunku hunentaze.

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

Maka kokankoka mopafima mani'naza vahe'mo'za Ra Anumzamofo agigura zamahirahiku nehu'za, avuga zamarena regahaze. Ana nehanage'za maka ama mopafi kini vahe'mo'za Anumzamoka hihamu masaka'agura koro hugahaze.

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Na'ankure Ra Anumzamo'a Jerusalemi kuma'ma ete eri so'ema huno negino, Agra'a hihamu masa'afima eama'ma hania zanku anara hugahaze.

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Ana nehuno zamunte omane zamavufaga zamavapa nemaniza nagamokizmi nunamuna antahi nezamino, nazankuro nunamuma hu'za antahima kesaza nunamu kezmia antahi amnea osugahie.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

Ama ana zankura avontafepi krente'ne sanunke'za henkama fore hu anante anante'ma hanaza vahe'mo'za hampari'za antahigahaze. Ana nehanage'za henkama fore'ma hanaza vahe'mo'za Ra Anumzamofo agi'a ahentesga hugahaze.

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Ra Anumzamo'a onagamu ruotgema hu'nea noma'afi mani'neno, kefenkateno ama mopafina nege.

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

Hagi kinafima mani'naza vahe'mo'zama karagi'ma nerazazana nentahino, zamahe frigahune hu'za hu'naza kina vahera katufe zamatre'naku anara nehie.

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

Ana'ma hanige'za Saioni agonafina Ra Anumzamofo agi'a huama nehanage'za, Jerusalemi kumapina agri agia ahentesga hugahaze.

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

Maka ama mopafima kokankokama nemaniza vahe'mo'za, magopi eme eritru nehanage'za, maka ama mopafima kinimo'ma kvama huterema hu'nea mopareti e'za Jerusalemi kumapina Ra Anumzamofo mono eri'zana emerintegahaze.

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Ozafa ore kasefa vahe mani'nogeno, Ra Anumzamo'a nagri hankavea eri netreno, knani'a eri atupa hu'ne.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Ana higena Anumzamofonkura amanage hu'na hu'noe. Anumzanimoka kasefa vahe mani'noanki, knani'a eri atupara hunka ama mopafintira nazeri otro. Kagra ofri manivava hunka neana Anumza mani'nane.

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Korapara Kagra ama mopamo'ma regrino'ma me'nia trara tro hunentenka, monare'ma me'nea zantamina Kagra kazanteti tro huzmante'nane.

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Ana zantamimo'za vagaresazanagi, Kagra manivava hunka vugahane. Atafa kukenamo'ma hiaza huke ome haviza hugaha'e. Kasefa kukena eri nehankreno atafa kukenama hate atregeno'ma viaza hunka zanazeri atresankeke vagaregaha'e.

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

Hianagi Kagra mago avamenteke maninka nevnankeno, kafu kamo'enena vagaore vuvava huno vugahie.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Kagri eri'za vahe'mokzimi mofavre nagara, Kagra kegava hu so'e huzmante'snanke'za knare hu'za manigahaze. Ana'ma hananke'zama manine'za kase zamantesnaza mofavre nagapinti'ma efore'ma hu'za vnaza vahe'mo'za, kagrane magoka knare hu'za manigahaze.