Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Denggem ti kararagko, O Yahweh, denggem ti sangitko kenka.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Saanmo nga ilemmeng ti rupam kaniak iti tiempo ti panakariribukko. Denggennak. Inton umawagak kenka, sungbatannak a dagus.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Ta kasla asuk nga agpukaw dagiti aldawko, ken mapupuoran a kasla apuy dagiti tulangko.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Narumek ti pusok, ken kaslaak la ruot a nalaylay. Nalipatak ti mangan iti aniaman a taraon.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Iti agtultuloy a panagas-asugko, kimmuttongak iti kasta unay.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Kaslaak iti kalaw iti let-ang; nagbalinnak a kasla kullaaw iti langalang.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Nakaiddaak a siririing a kasla agmaymaysa a billit, agmaymaysa iti tuktok ti balay.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Agmalmalem nga uy-uyawendak dagiti kabusorko; us-usaren dagiti manguy-uyaw kaniak ti naganko iti panangilunod.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Kankanek dagiti dapo a kasla tinapay ken nalaokan ti in-inumek iti luluak.
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Gapu iti nakaro a pungtotmo, binagkatnak tapno ipurruaknak.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Dagiti aldawko ket kasla aniniwan nga agpukpukaw, ken malaylayak a kasla ruot.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Ngem sika, O Yahweh, agtalinaedka iti agnanayon, ken ti kinalatakmo ket agpaay kadagiti amin a henerasion.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Bumangonka ket kaasiam ti Sion. Ita ti tiempo a kaasiam isuna; dimtengen ti naituding a tiempo.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Ta iggem dagiti adipenmo dagiti napapateg a bato ti Sion ket ipatpategda ti tapok ti pannakadadaelna.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Raemento dagiti nasion ti naganmo, O Yahweh, ken itan-ok dagiti amin nga ari iti daga ti dayagmo.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
Bangonento manen ni Yahweh ti Sion ket agparangto iti dayagna.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Iti dayta a tiempo, sungbattannanto dagiti kararag dagiti napanglaw; saannanto nga ilaksid dagiti karagragda.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Maisuratto daytoy para iti sumaruno a henerasion, ket dagiti tattao a saan pay a naipasngay ket dayawendanto ni Yahweh.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
Ta kimmita isuna manipud kadagiti ngato a nasantoan; nakita ni Yahweh ti daga manipud idiay langit
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
tapno denggenna ti panagasug dagiti balud, tapno wayawayaanna dagiti naikeddeng a matay.
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
Kalpasanna, ipaakaamonto dagiti tattao ti nagan ni Yahweh idiay Sion ken ti dayawna idiay Jerusalem
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
inton agmaymaysa nga agtitipon dagiti tattao ken dagiti pagarian tapno agserbida kenni Yahweh.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Inikkatna ti pigsak iti katengngaan ti biag. Pinaababana dagiti aldawko.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Kinunak, “Diosko, saannak pay nga alaen iti katengngaan iti biag; addaka ditoy iti amin a henerasion.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Idi un-unana a tiempo, insaadmo ti daga; dagiti langit ket aramid dagiti imam.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
Agpukawda ngem agnanayonto nga addaka; dumaanda a kas iti pagan-anay; kas iti kawes, ikkatemto ida ket agpukawdanto.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
Ngem saanka nga agbalbaliw, ken saan nga agpatingga dagiti tawenmo.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Agtultuloy nga agbiag dagiti annak dagiti adipenmo, ken agbiag iti presensiam dagiti kaputotanda.”
