Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Drottinn, heyrðu bæn mína! Hlustaðu á ákall mitt!
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Snúðu ekki baki við mér á ógæfutímum. Hneigðu eyra þitt að mér og svaraðu mér fljótt.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Ævi mín líður svo hratt, dagarnir fljúga hver af öðrum.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Heilsan er búin, hjartað er sjúkt – ég er eins og visið strá. Maturinn er bragðlaus, ég er hættur að finna bragð.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Ég er ekkert nema skinn og bein.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Ég er líkastur pelikan í eyðimörk eða uglu í húsarúst.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Ég ligg andvaka og styn eins og einmana fugl á þaki.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Óvinir mínir hæða mig og spotta dag eftir dag.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Fæða mín er aska, ekki brauð, og drykkur minn blandast tárum mínum.
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Þú ert mér reiður Drottinn og hefur varpað mér burt frá þér.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Líf mitt líður burt eins og kvöldskuggi. Ég visna eins og gras
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
en þú Drottinn ríkir í dýrð þinni að eilífu. Þinn orðstír mun lifa frá kynslóð til kynslóðar.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Ég veit að þú munt koma og vægja Jerúsalem. – Gerðu það núna! – Efndu loforð þitt um hjálp.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Því að þjóð þín elskar hvern stein í múr hennar og jafnvel rykið á strætum hennar.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Þjóðirnar og konungar þeirra skjálfi fyrir Drottni og hans miklu dýrð,
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
því að Drottinn mun endurreisa Jerúsalem og birtast þar í dýrð!
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Hann hlustar á bænir fátæklinganna, gefur gaum að beiðni þeirra.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Þetta hef ég skráð til þess að komandi kynslóðir lofi Drottin fyrir öll hans verk. Fólk sem enn hefur ekki séð dagsins ljós mun vegsama hann.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
Segið þeim að Drottinn leit niður frá musteri sínu á himnum.
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
Hann heyrði stunur þjóðar sinnar í ánauðinni – hún var dauðans matur – og hann frelsaði hana!
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
Þess vegna streyma þúsundir til musteris hans í Jerúsalem og lofa hann og vegsama um alla borgina.
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
Konungar jarðarinnar eru í þeim hópi.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Hann hefur tekið frá mér lífskraftinn og stytt ævi mína.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
En ég hrópaði til hans: „Þú, Guð sem lifir að eilífu, láttu mig ekki deyja fyrir aldur fram!
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Í upphafi lagðir þú undirstöður jarðarinnar og himnarnir eru verk handa þinna.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
Þau munu hverfa en þú ert að eilífu. Þau fyrnast, líkt og slitin föt sem lögð eru til hliðar.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
En þú ert hinn sami og ár þín taka aldrei enda.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
En afkomendur okkar munu lifa og þú munt varðveita þá, kynslóð fram af kynslóð.“
