Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Gebet eines Elenden, der verzagt und vor Jehovah sein Sinnen ausschüttet. Jehovah, höre mein Gebet, und zu Dir komme mein Angstschrei.

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Verbirg Dein Angesicht nicht von mir; am Tag meiner Drangsal neige zu mir Dein Ohr; am Tage, da ich rufe, eile, antworte mir.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Denn meine Tage sind vollendet wie Rauch, und meine Gebeine entbrannt wie ein Feuerbrand.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Geschlagen wie das Kraut ist mein Herz und vertrocknet, daß ich vergaß, mein Brot zu essen.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Von meines Seufzens Stimme klebt mein Gebein an meinem Fleisch.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Dem Pelikan der Wüste gleich bin ich, bin wie der Uhu der Einöden.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Ich bin wach, bin wie der vereinsamte Vogel auf dem Dach.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Den ganzen Tag schmähen mich meine Feinde; die wider mich rasen, schwören bei mir.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Denn Asche esse ich wie Brot, und mische mit Weinen meinen Trank.

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

Vor Deinem Unwillen und Deiner Entrüstung; denn Du hobst mich auf und warfst mich hin.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Meine Tage sind wie der sich neigende Schatten, und wie das Kraut vertrockne ich.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Doch Du, Jehovah, sitzest ewiglich, und Dein Gedächtnis zu Geschlecht und Geschlecht.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Du wirst aufstehen und Zions Dich erbarmen; denn Zeit ist es, ihr gnädig zu sein, denn die bestimmte Zeit ist gekommen;

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Denn Deine Knechte haben Wohlgefallen an seinen Steinen, und sind gnädig gegen seinen Staub.

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

Und die Völkerschaften fürchten Jehovahs Namen, und alle Könige der Erde Deine Herrlichkeit,

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Daß Zion hat gebaut Jehovah, daß Er in Seiner Herrlichkeit erschienen ist.

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Er hat Sich gewandt zu dem Gebete des Einsamen, und nicht verachtet ihr Gebet.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

Dies sei geschrieben für ein späteres Geschlecht. Ein Volk, das erschaffen wird, soll Dich loben.

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Denn von der Höhe Seines Heiligtums schaut Er herab, Jehovah blickt von den Himmeln auf die Erde.

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

Daß Er den Angstruf des Gebundenen höre und losmache des Todes Söhne.

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

Auf daß man in Zion von dem Namen Jehovahs erzähle und von Seinem Lobe in Jerusalem.

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

Wenn sich die Völker zusammenziehen allzumal, und die Königreiche, Jehovah zu dienen.

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Er demütigt auf dem Wege meine Kraft, Er kürzt meine Tage.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Ich spreche: Mein Gott, nimm mich nicht hinauf in der Hälfte meiner Tage. Deine Jahre sind für ein Geschlecht der Geschlechter.

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Die Erde, die vordem Du gegründet, und die Himmel, Deiner Hände Werk,

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Sie werden vergehen, aber Du bestehst; und wie ein Kleid veralten sie alle; Du wandelst sie wie ein Gewand und sie sind verwandelt.

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

Du aber bist Derselbe, und Deine Jahre gehen nie aus.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Die Söhne Deiner Knechte werden wohnen, und ihr Same wird vor Dir gefestigt.