Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Prière d’un malheureux, lorsqu’il est abattu et qu’il répand sa plainte devant l’Éternel. Éternel, écoute ma prière, Et que mon cri parvienne jusqu’à toi!
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Ne me cache pas ta face au jour de ma détresse! Incline vers moi ton oreille quand je crie! Hâte-toi de m’exaucer!
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Car mes jours s’évanouissent en fumée, Et mes os sont enflammés comme un tison.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Mon cœur est frappé et se dessèche comme l’herbe; J’oublie même de manger mon pain.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Mes gémissements sont tels Que mes os s’attachent à ma chair.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Je ressemble au pélican du désert, Je suis comme le chat-huant des ruines;
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Je n’ai plus de sommeil, et je suis Comme l’oiseau solitaire sur un toit.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Chaque jour mes ennemis m’outragent, Et c’est par moi que jurent mes adversaires en fureur.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Je mange la poussière au lieu de pain, Et je mêle des larmes à ma boisson,
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
A cause de ta colère et de ta fureur; Car tu m’as soulevé et jeté au loin.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Mes jours sont comme l’ombre à son déclin, Et je me dessèche comme l’herbe.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Mais toi, Éternel! Tu règnes à perpétuité, Et ta mémoire dure de génération en génération.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Tu te lèveras, tu auras pitié de Sion; Car le temps d’avoir pitié d’elle, Le temps fixé est à son terme;
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Car tes serviteurs en aiment les pierres, Ils en chérissent la poussière.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Alors les nations craindront le nom de l’Éternel, Et tous les rois de la terre ta gloire.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
Oui, l’Éternel rebâtira Sion, Il se montrera dans sa gloire.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Il est attentif à la prière du misérable, Il ne dédaigne pas sa prière.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Que cela soit écrit pour la génération future, Et que le peuple qui sera créé célèbre l’Éternel!
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
Car il regarde du lieu élevé de sa sainteté; Du haut des cieux l’Éternel regarde sur la terre,
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
Pour écouter les gémissements des captifs, Pour délivrer ceux qui vont périr,
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
Afin qu’ils publient dans Sion le nom de l’Éternel, Et ses louanges dans Jérusalem,
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
Quand tous les peuples s’assembleront, Et tous les royaumes, pour servir l’Éternel.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Il a brisé ma force dans la route, Il a abrégé mes jours.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Je dis: Mon Dieu, ne m’enlève pas au milieu de mes jours, Toi, dont les années durent éternellement!
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Tu as anciennement fondé la terre, Et les cieux sont l’ouvrage de tes mains.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
Ils périront, mais tu subsisteras; Ils s’useront tous comme un vêtement; Tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
Mais toi, tu restes le même, Et tes années ne finiront point.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Les fils de tes serviteurs habiteront leur pays, Et leur postérité s’affermira devant toi.
