Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Prière de l'affligé, lorsqu'il est accablé et qu'il déverse sa plainte devant Yahvé. Entends ma prière, Yahvé! Laisse mon cri venir à toi.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Ne me cache pas ta face au jour de ma détresse. Tourne ton oreille vers moi. Répondez rapidement dans la journée lorsque j'appelle.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Car mes jours se consument comme de la fumée. Mes os sont brûlés comme une torche.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Mon cœur est flétri comme l'herbe, il est desséché, car j'oublie de manger mon pain.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
A cause de la voix de mes gémissements, mes os collent à ma peau.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
Je suis comme un pélican du désert. Je suis devenu comme un hibou des lieux déserts.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Je veille, et je suis devenu comme un moineau qui est seul sur le toit.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Mes ennemis m'outragent tout le jour. Ceux qui sont en colère contre moi utilisent mon nom comme une malédiction.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Car j'ai mangé de la cendre comme du pain, et j'ai mélangé ma boisson avec des larmes,
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
à cause de ton indignation et de ta colère; car tu m'as pris et jeté au loin.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
Mes jours sont comme une longue ombre. Je me suis flétri comme l'herbe.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Mais toi, Yahvé, tu demeures à jamais; ta renommée perdure à travers les générations.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Tu te lèveras et tu auras pitié de Sion, car il est temps d'avoir pitié d'elle. Oui, le moment est venu.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
Car tes serviteurs prennent plaisir à ses pierres, et ayez pitié de sa poussière.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Ainsi les nations craindront le nom de Yahvé, tous les rois de la terre, ta gloire.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
Car Yahvé a rebâti Sion. Il est apparu dans sa gloire.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Il a répondu à la prière des indigents, et n'a pas méprisé leur prière.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Ceci sera écrit pour la génération à venir. Un peuple qui sera créé louera Yah,
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
car il a regardé du haut de son sanctuaire. Du ciel, Yahvé a vu la terre,
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
pour entendre les gémissements du prisonnier, pour libérer ceux qui sont condamnés à mort,
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
afin que les hommes proclament le nom de Yahvé dans Sion, et ses louanges à Jérusalem,
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
quand les peuples seront rassemblés, les royaumes, pour servir Yahvé.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Il a affaibli ma force le long du parcours. Il a raccourci mes jours.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
J'ai dit: « Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours. Vos années sont à travers toutes les générations.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Dès longtemps, tu as posé les fondements de la terre. Les cieux sont l'œuvre de tes mains.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
Ils périront, mais toi tu persévéreras. Oui, ils s'useront tous comme un vêtement. Tu les changeras comme un manteau, et ils seront changés.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
Mais vous êtes les mêmes. Vos années n'auront pas de fin.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Les enfants de tes serviteurs continueront. Leur progéniture sera établie devant toi. »
