Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
A Prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out his complaint before the LORD. Hear my prayer, O LORD, and let my cry come to thee.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Hide not thy face from me in the day when I am in trouble; incline thy ear to me: in the day when I call answer me speedily.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as an hearth.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
My heart is smitten, and withered like grass; so that I forget to eat my bread.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
By reason of the voice of my groaning my bones cleave to my skin.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
I am like a pelican of the wilderness: I am like an owl of the desert.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
I watch, and am as a sparrow alone upon the housetop.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
My enemies reproach me all the day; and they that are mad against me are sworn against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Because of thy indignation and thy wrath: for thou hast lifted me up, and cast me down.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
My days are like a shadow that declineth; and I am withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
But thou, O LORD, shalt endure for ever; and thy remembrance to all generations.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Thou shalt arise, and have mercy upon Zion: for the time to favour her, yea, the set time, is come.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
For thy servants take pleasure in her stones, and favour her dust.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
So the heathen shall fear the name of the LORD, and all the kings of the earth thy glory.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
When the LORD shall build up Zion, he shall appear in his glory.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
He will regard the prayer of the destitute, and not despise their prayer.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
This shall be written for the generation to come: and the people which shall be created shall praise the LORD.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
For he hath looked down from the height of his sanctuary; from heaven hath the LORD beheld the earth;
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
To declare the name of the LORD in Zion, and his praise in Jerusalem;
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
When the people are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
He weakened my strength in the way; he shortened my days.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
I said, O my God, take me not away in the midst of my days: thy years are throughout all generations.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Of old hast thou laid the foundation of the earth: and the heavens are the work of thy hands.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
They shall perish, but thou shalt endure: yea, all of them shall grow old like a garment; as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed:
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
But thou art the same, and thy years shall have no end.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
The children of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.
