Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
A Prayer of the afflicted, when he fainteth, and poureth out his complaint before the LORD. O LORD, hear my prayer, and let my cry come unto Thee.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Hide not Thy face from me in the day of my distress; incline Thine ear unto me; in the day when I call answer me speedily.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as a hearth.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
My heart is smitten like grass, and withered; for I forget to eat my bread.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
By reason of the voice of my sighing my bones cleave to my flesh.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
I am like a pelican of the wilderness; I am become as an owl of the waste places.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
I watch, and am become like a sparrow that is alone upon the housetop.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Mine enemies taunt me all the day; they that are mad against me do curse by me.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Because of Thine indignation and Thy wrath; for Thou hast taken me up, and cast me away.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
My days are like a lengthening shadow; and I am withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
But Thou, O LORD, sittest enthroned for ever; and Thy name is unto all generations.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Thou wilt arise, and have compassion upon Zion; for it is time to be gracious unto her, for the appointed time is come.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
For Thy servants take pleasure in her stones, and love her dust.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
So the nations will fear the name of the LORD, and all the kings of the earth Thy glory;
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
When the LORD hath built up Zion, when He hath appeared in His glory;
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
When He hath regarded the prayer of the destitute, and hath not despised their prayer.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
This shall be written for the generation to come; and a people which shall be created shall praise the LORD.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
For He hath looked down from the height of His sanctuary; from heaven did the LORD behold the earth;
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
That men may tell of the name of the LORD in Zion, and His praise in Jerusalem;
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
When the peoples are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
He weakened my strength in the way; He shortened my days.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
I say: 'O my God, take me not away in the midst of my days, Thou whose years endure throughout all generations.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Of old Thou didst lay the foundation of the earth; and the heavens are the work of Thy hands.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
They shall perish, but Thou shalt endure; yea, all of them shall wax old like a garment; as a vesture shalt Thou change them, and they shall pass away;
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
But Thou art the selfsame, and Thy years shall have no end.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
The children of Thy servants shall dwell securely, and their seed shall be established before Thee.'
