Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
A prayer of the afflicted, when he shall be in distresse, and pour forth his meditation before the Lord. O Lord, heare my prayer, and let my crye come vnto thee.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Hide not thy face from me in the time of my trouble: incline thine eares vnto me: when I call, make haste to heare me.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
For my dayes are consumed like smoke, and my bones are burnt like an herthe.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Mine heart is smitten and withereth like grasse, because I forgate to eate my bread.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
For the voyce of my groning my bones doe cleaue to my skinne.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
I am like a pelicane of the wildernesse: I am like an owle of the deserts.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
I watch and am as a sparrowe alone vpon the house top.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
Mine enemies reuile me dayly, and they that rage against me, haue sworne against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Surely I haue eaten asshes as bread, and mingled my drinke with weeping,
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Because of thine indignation and thy wrath: for thou hast heaued me vp, and cast me downe.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
My dayes are like a shadowe that fadeth, and I am withered like grasse.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
But thou, O Lord, doest remaine for euer, and thy remembrance from generation to generation.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Thou wilt arise and haue mercy vpon Zion: for the time to haue mercie thereon, for the appointed time is come.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
For thy seruants delite in the stones thereof, and haue pitie on the dust thereof.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Then the heathen shall feare the Name of the Lord, and all the Kings of the earth thy glory,
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
When the Lord shall build vp Zion, and shall appeare in his glory,
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
And shall turne vnto the prayer of the desolate, and not despise their prayer.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
This shall be written for the generation to come: and the people, which shalbe created, shall prayse the Lord.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
For he hath looked downe from the height of his Sanctuarie: out of the heauen did the Lord beholde the earth,
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
That he might heare the mourning of the prisoner, and deliuer the children of death:
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
That they may declare the Name of the Lord in Zion, and his prayse in Ierusalem,
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
When the people shalbe gathered together, and the kingdomes to serue the Lord.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
He abated my strength in the way, and shortened my dayes.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
And I sayd, O my God, take me not away in the middes of my dayes: thy yeeres endure from generation to generation.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Thou hast aforetime layde the foundation of the earth, and the heauens are the worke of thine hands.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
They shall perish, but thou shalt endure: euen they all shall waxe olde as doeth a garment: as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
But thou art the same, and thy yeeres shall not fayle.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
The children of thy seruants shall continue, and their seede shall stand fast in thy sight.
