Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
The prayer of the pauper, when he was anxious, and so he poured out his petition in the sight of the Lord. O Lord, hear my prayer, and let my outcry reach you.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Do not turn your face away from me. In whatever day that I am in trouble, incline your ear to me. In whatever day that I will call upon you, heed me quickly.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
For my days have faded away like smoke, and my bones have dried out like firewood.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
I have been cut down like hay, and my heart has withered, for I had forgotten to eat my bread.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Before the voice of my groaning, my bone has adhered to my flesh.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
I have become like a pelican in solitude. I have become like a night raven in a house.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
I have kept vigil, and I have become like a solitary sparrow on a roof.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
All day long my enemies reproached me, and those who praised me swore oaths against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
For I chewed on ashes like bread, and I mixed weeping into my drink.
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
By the face of your anger and indignation, you lifted me up and threw me down.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
My days have declined like a shadow, and I have dried out like hay.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
But you, O Lord, endure for eternity, and your memorial is from generation to generation.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
You will rise up and take pity on Zion, for it is time for its mercy, for the time has come.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
For its stones have pleased your servants, and they will take pity on its land.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
And the Gentiles will fear your name, O Lord, and all the kings of the earth your glory.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
For the Lord has built up Zion, and he will be seen in his glory.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
He has noticed the prayer of the humble, and he has not despised their petition.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Let these things be written in another generation, and the people who will be created will praise the Lord.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
For he has gazed from his high sanctuary. From heaven, the Lord has beheld the earth.
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
So may he hear the groans of those in shackles, in order that he may release the sons of the slain.
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
So may they announce the name of the Lord in Zion and his praise in Jerusalem:
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
while the people convene, along with kings, in order that they may serve the Lord.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
He responded to him in the way of his virtue: Declare to me the brevity of my days.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Do not call me back in the middle of my days: your years are from generation to generation.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
In the beginning, O Lord, you founded the earth. And the heavens are the work of your hands.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
They will perish, but you remain. And all will grow old like a garment. And, like a blanket, you will change them, and they will be changed.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
Yet you are ever yourself, and your years will not decline.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
The sons of your servants will live, and their offspring will be guided aright in every age.
