Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
A Prayer for the Poor; when he is deeply afflicted, and pours out his supplication before the Lord. Hear my prayer, O Lord, and let my cry come to you.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Turn not away your face from me: in the day [when] I am afflicted, incline your ear to me: in the day [when] I shall call upon you, speedily hear me.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
For my days have vanished like smoke, and my bones have been parched like a stick.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
I am blighted like grass, and my heart is dried up; for I have forgotten to eat my bread.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
By reason of the voice of my groaning, my bone has cleaved to my flesh.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
I have become like a pelican of the wilderness;
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
I have become like an owl in a ruined house. I have watched, and am become as a sparrow dwelling alone on a roof.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
All the day long mine enemies have reproached me; and they that praised me have sworn against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
For I have eaten ashes as it were bread, and mingled my drink with weeping;
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
because of your anger and your wrath: for you have lifted me up, and dashed me down.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
My days have declined like a shadow; and I am withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
But you, Lord, endure for ever, and your memorial to generation and generation.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
You shall arise, and have mercy upon Sion: for [it is] time to have mercy upon her, for the set time is come.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
For your servants have taken pleasure in her stones, and they shall pity her dust.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
So the nations shall fear your name, O Lord, and all kings your glory.
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
For the Lord shall build up Sion, and shall appear in his glory.
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
He has had regard to the prayer of the lowly, and has not despised their petition.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
Let this be written for another generation; and the people that shall be created shall praise the Lord.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
For he has looked out from the height of his sanctuary; the Lord looked upon the earth from heaven;
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
to hear the groaning of the fettered ones, to loosen the sons of the slain;
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
to proclaim the name of the Lord in Sion, and his praise in Jerusalem;
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
when the people are gathered together, and the kings, to serve the Lord.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
He answered him in the way of his strength: tell me the fewness of my days.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Take me not away in the midst of my days: your years [are] through all generations.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
In the beginning you, O Lord, did lay the foundation of the earth; and the heavens are the works of your hands.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
They shall perish, but you remain: and [they all] shall wax old as a garment; and as a vesture shall you fold them, and they shall be changed.
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
But you are the same, and your years shall not fail.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
The children of your servants shall dwell [securely], and their seed shall prosper for ever.
