Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
(Bøn af en elendig, når hans Kraft svigter, og han udøser sin Klage for HERREN.) HERRE, lyt til min bøn, lad mit råb komme til dig,
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
skjul dog ikke dit Åsyn for mig; den Dag jeg stedes i Nød, bøj da dit Øre til mig; når jeg kalder, så skynd dig og svar mig!
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Thi mine Dage svinder som Røg, mine Ledemod brænder som Ild;
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
mit Hjerte er svedet og - visnet som Græs, thi jeg glemmer at spise mit Brød.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Under min Stønnen klæber mine Ben til Huden;
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
jeg ligner Ørkenens Pelikan, er blevet som Uglen på øde Steder;
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
om Natten ligger jeg vågen og jamrer så ensom som Fugl på Taget;
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
mine Fjender håner mig hele Dagen; de der spotter mig, sværger ved mig.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
Thi Støv er mit daglige Brød, jeg blander min Drik med Tårer
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
over din Harme og Vrede, fordi du tog mig og slængte mig bort;
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
mine Dage hælder som Skyggen, som Græsset visner jeg hen.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
Men du troner evindelig, HERRE, du ihukommes fra Slægt til Slægt;
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
du vil rejse dig og forbarme dig over Zion, når Nådens Tid, når Timen er inde;
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
thi dine Tjenere elsker dets Sten og ynkes over dets Grushobe.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Og HERRENs Navn skal Folkene frygte, din Herlighed alle Jordens Konger;
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
thi HERREN opbygger Zion, han lader sig se i sin Herlighed;
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
han vender sig til de hjælpeløses Bøn, lader ej deres Bøn uænset.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
For Efterslægten skal det optegnes, af Folk, der skal fødes, skal prise HERREN;
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
thi han ser ned fra sin hellige Højsal, HERREN skuer ned fra Himmel til Jord
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
for at høre de fangnes Stønnen og give de dødsdømte Frihed,
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
at HERRENs Navn kan forkyndes i Zion, hans - Pris i Jerusalem,
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
når Folkeslag og Riger til Hobe samles for at tjene HERREN.
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
Han lammed min Kraft på Vejen, forkorted mit Liv.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
Jeg siger: Min Gud, tag mig ikke bort i Dagenes Hælvt! Dine År er fra Slægt til Slægt.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
Du grundfæsted fordum Jorden, Himlene er dine Hænders Værk;
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
de falder, men du består, alle slides de op som en Klædning;
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
som Klæder skifter du dem; de skiftes, men du er den samme, og dine År får aldrig Ende!
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Dine Tjeneres Børn fæster Bo, deres Sæd skal bestå for dit Åsyn.
