Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

En elendigs Bøn, naar han forsmægter og udøser sin Klage for Herrens Ansigt.

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Herre! hør min Bøn og lad mit Raab komme til dig.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Skjul ikke dit Ansigt for mig paa den Dag, jeg er i Angest; bøj dit Øre til mig; paa den Dag jeg paakalder, skynd dig og bønhør mig!

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Thi mine Dage ere gaaede op i Røg, og mine Ben ere brændte som et Brandsted.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Mit Hjerte er rammet og tørret som en Urt; thi jeg har glemt at æde mit Brød.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Formedelst mine Klageraab hænge mine Ben ved mit Kød.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Jeg er bleven lig en Rørdrum i Ørken; jeg er bleven som en Ugle i det øde.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Jeg vaager og er bleven som en enlig Spurv paa Taget.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Mine Fjender have haanet mig den ganske Dag, de, som rase imod mig, sværge ved mig.

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

Thi jeg har tæret Aske som Brød og blandet min Drik med Graad

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

for din Vredens og din Fortørnelses Skyld; thi du løftede mig op og kastede mig bort.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Mine Dage are som en Skygge, der hælder, og jeg tørres som en Urt.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Men du, Herre! bliver evindelig, og din Ihukommelse fra Slægt til Slægt.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Du vil gøre dig rede, du vil forbarme dig over Zion; thi det er paa Tide, at du er den naadig; thi den bestemte Tid er kommen.

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

Thi dine Tjenere hænge med Behag ved dens Stene, og de have Medynk med dens Støv.

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Og Hedningerne skulle frygte Herrens Navn, og alle Kongerne paa Jorden din Ære;

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

thi Herren har bygget Zion og har ladet sig se i sin Herlighed.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

Han har vendt sit Ansigt til den enliges Bøn og ikke foragtet deres Bøn.

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Dette skal skrives for den kommende Slægt; og det Folk, som skabes, skal love Herren.

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

Thi han saa ned fra sin Helligdoms Højsæde; Herren saa fra Himmelen til Jorden

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

for at høre den bundnes Jamren, for at løse Dødsens Børn,

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

for at de kunde forkynde Herrens Navn i Zion og hans Pris i Jerusalem,

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

naar Folkene samles til Hobe og Rigerne til at tjene Herren.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Han har ydmyget min Kraft paa Vejen, han har forkortet mine Dage.

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Jeg siger: Min Gud! tag mig ikke bort midt i mine Dage, dine Aar vare fra Slægt til Slægt.

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Du grundfæstede fordum Jorden, og Himlene er dine Hænders Gerning.

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

De skulle forgaa; men du bestaar; og de skulle alle blive gamle som et Klædebon; du skal omskifte dem som en Klædning, og de omskiftes.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Men du er den samme, og dine Aar faa ingen Ende. Dine Tjeneres Børn skulle fæste Bo, og deres Sæd skal stadfæstes for dit Ansigt.