Psalmien 10
1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
MAIN, da me kom kotin doo jan ia, o da me kom kotin rir jan ia ni anjau apwal?
2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
Me japun kan ni ar aklapalap re kin kaloke me jamama o; re kin pokon pena o madamadaua duen ar morjued.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
Pwe me japun o kin juaiki a tiak jued, o me norok moni, kin muei jan Ieowa, lalaue i.
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
Me japun o kin lamelame ni a aklapalap, me a jota kotin mani duen mepukat. Ni jon en a tiak jued karoj, a kin lamelame me jota Kot.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
A kin pwaida ni a dodok kan. A japwilim omui kapun me doo jan i; a kin lalaue a imwintiti kan karoj.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
A kin indinda nan monion i: I jota pan lodi; i jota pan diar ai apwal kot kokolata.
7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
Au a me dir en lalaue, o malaun, o kotaue, o pan lo a kin me jued o me apwal.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
A wonon o majamajan nan kanim akan, a kin rir kamela me makelekel o, o por en maj a kin majamajan me japai o.
9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
A kin majamajan waja rir dueta laien amen nan deu a, a kin auiaui, pwen koledi me luet o, a kin jaikidi me luet o ni a injar.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
A kin dairukorokedi o karakarakedi, o me japai kan pan lodi on ni kiki kon kelail akan.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
A kin indinda nan monion i: Kot pan monokela, a kin karirila jilan i, a iota man mani.
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
Re kotida Main Kot, kotin pokada lim ar, kom der kotin maliela me luet akan.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
Menda me doo jan Kot o kin mamaleki Kot, o a kin indinda nan monion i, me dene kom jota pan kotin mani.
14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
Ari jo, kom kotin mani, pwe kom kotin ireron me luet o kankaneraner akan, pwen jauaja ir. Me japai o kin mueid on komui pein i, o komui me jauaj pa en me japoupou o.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
Kom kotin katip pajan pa en me japun o, o kotin depuk on mejued o a tiak jued lao jolar pan diarokada.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
Ieowa me Nanmarki kokolata; men liki kan en nikilar jan nan japwe.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
Main, kom kotin manier inon en me luet akan; kom kotin kamanada monion arail, karon omui mamani mepukat,
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
Pwen jauaja me japoupou o jamama o, pwe aramaj en jappa en jolar kanudi.
