Psalmien 10
1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
MAING, da me kom kotin doo sang ia, o da me kom kotin rir sang ia ni ansau apwal?
2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
Me sapung kan ni ar aklapalap re kin kaloke me samama o; re kin pokon pena o madamadaua duen ar morsued.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
Pwe me sapung o kin suaiki a tiak sued, o me norok moni, kin muei sang Ieowa, lalaue i.
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
Me sapung o kin lamelame ni a aklapalap, me a sota kotin mangi duen mepukat. Ni song en a tiak sued karos, a kin lamelame me sota Kot.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
A kin pwaida ni a dodok kan. A sapwilim omui kapung me doo sang i; a kin lalaue a imwintiti kan karos.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
A kin indinda nan mongiong i: I sota pan lodi; i sota pan diar ai apwal kot kokolata.
7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
Au a me dir en lalaue, o malaun, o kotaue, o pan lo a kin me sued o me apwal.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
A wonon o masamasan nan kanim akan, a kin rir kamela me makelekel o, o por en mas a kin masamasan me sapai o.
9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
A kin masamasan wasa rir dueta laien amen nan deu a, a kin auiaui, pwen koledi me luet o, a kin saikidi me luet o ni a insar.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
A kin dairukorokedi o karakarakedi, o me sapai kan pan lodi ong ni kiki kong kelail akan.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
A kin indinda nan mongiong i: Kot pan monokela, a kin karirila silang i, a sota man mangi.
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
Re kotida Maing Kot, kotin pokada lim ar, kom der kotin maliela me luet akan.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
Menda me doo sang Kot o kin mamaleki Kot, o a kin indinda nan mongiong i, me dene kom sota pan kotin mangi.
14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
Ari so, kom kotin mangi, pwe kom kotin irerong me luet o kankangeranger akan, pwen sauasa ir. Me sapai o kin mueid ong komui pein i, o komui me sauas pa en me sapoupou o.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
Kom kotin katip pasang pa en me sapung o, o kotin depuk ong mesued o a tiak sued lao solar pan diarokada.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
Ieowa me Nanmarki kokolata; men liki kan en nikilar sang nan sap we.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
Maing, kom kotin mangier inong en me luet akan; kom kotin kamanada mongiong arail, karong omui mamangi mepukat,
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
Pwen sauasa me sapoupou o samama o, pwe aramas en sappa en solar kangudi.
