Psalmien 10

1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

Ut quid Domine recessisti longe, despicis in opportunitatibus, in tribulatione?

2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

Dum superbit impius, incenditur pauper: comprehenduntur in consiliis quibus cogitant.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

Quoniam laudatur peccator in desideriis animæ suæ: et iniquus benedicitur.

4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.

Exacerbavit Dominum peccator, secundum multitudinem iræ suæ non quæret.

5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

Non est Deus in conspectu eius: inquinatæ sunt viæ illius in omni tempore. Auferuntur iudicia tua a facie eius: omnium inimicorum suorum dominabitur.

6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".

Dixit enim in corde suo: Non movebor a generatione in generationem, sine malo.

7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

Cuius maledictione os plenum est, et amaritudine, et dolo: sub lingua eius labor et dolor.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

Sedet in insidiis cum divitibus in occultis, ut interficiat innocentem.

9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

Oculi eius in pauperem respiciunt: insidiatur in abscondito, quasi leo in spelunca sua. Insidiatur ut rapiat pauperem: rapere pauperem dum attrahit eum.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

In laqueo suo humiliabit eum, inclinabit se, et cadet cum dominatus fuerit pauperum.

11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

Dixit enim in corde suo: Oblitus est Deus, avertit faciem suam ne videat in finem.

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

Exurge Domine Deus, exaltetur manus tua: ne obliviscaris pauperum.

13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

Propter quid irritavit impius Deum? dixit enim in corde suo: Non requiret.

14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

Vides, quoniam tu laborem et dolorem consideras: ut tradas eos in manus tuas. Tibi derelictus est pauper: orphano tu eris adiutor.

15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

Contere brachium peccatoris et maligni: quæretur peccatum illius, et non invenietur.

16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

Dominus regnabit in æternum, et in sæculum sæculi: peribitis Gentes de terra illius.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

Desiderium pauperum exaudivit Dominus: præparationem cordis eorum audivit auris tua.

18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

Iudicare pupillo et humili, ut non apponat ultra magnificare se homo super terram.