Psalmien 10
1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
Wee Jehova, ũkũrũgama haraaya nĩkĩ? Wĩhithaga nĩkĩ hĩndĩ ya mathĩĩna?
2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
Mũndũ ũrĩa mwaganu etĩĩaga rĩrĩa ekũhĩta andũ arĩa matarĩ hinya, rĩrĩa magwatio nĩ mĩbango ĩyo mathugundĩte.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
Mũndũ ũrĩa mwaganu erahagĩra merirĩria ma ngoro yake; arathimaga andũ arĩa akoroku, na akaruma Jehova.
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
Mũndũ ũcio mwĩtĩĩi ndarongoragia Ngai; meciiria-inĩ make mothe ndeciiragia ũhoro wa Ngai.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
Njĩra ciake ciikaraga igaacĩire hĩndĩ ciothe; we nĩ mwĩtĩĩi mũno, namo mawatho maku nĩmamũraihĩrĩirie; we nĩkũnyũrũria anyũrũragia arĩa marĩ ũthũ nake.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
Eĩĩraga na ngoro yake atĩrĩ, “Gũtirĩ ũndũ ũngĩnyinainia; ndĩrĩkoragwo ndĩ mũkenu hĩndĩ ciothe na gũtirĩ hĩndĩ ngoona thĩĩna.”
7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
Kanua gake kaiyũrĩte irumi na maheeni, o na kũguoyohithania; mĩtangĩko na mĩario mĩũru ĩrĩ rũrĩmĩ-inĩ rwake.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
Aikaraga oheirie andũ hakuhĩ na matũũra: ageterera arĩa matarĩ na ũũru akamooraga, aikaraga acũthĩrĩirie na hitho mũndũ ũrĩa ũtarĩ na mũmũteithia.
9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
Aikaraga oheirie o ta mũrũũthi ũrĩ kĩmamo-inĩ kĩaguo; agaikara oheirie nĩguo anyiite arĩa matarĩ na hinya; anyiitaga arĩa matarĩ na hinya, akamakururia akamatwara mũtego-inĩ wake.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
Ahehenjaga andũ acio matarĩ na wa kũmateithia, makaringĩka; magũũaga thĩ nĩ ũndũ wa hinya wake.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
Eĩĩraga na ngoro atĩrĩ, “Mũrungu nĩariganĩirwo: nĩehumbĩrĩte ũthiũ na ndoonaga.”
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
Arahũka, Jehova! Ambararia guoko gwaku na igũrũ, Wee Mũrungu. Tiga kũriganĩrwo nĩ arĩa matarĩ na hinya.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
Nĩ kĩĩ gĩtũmaga mũndũ ũrĩa mwaganu arume Ngai? Nĩ kĩĩ gĩtũmaga eĩĩre na ngoro atĩrĩ, “We ndangĩrĩhania?”
14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
No rĩrĩ, Wee Ngai, Wee nĩwonaga mathĩĩna o na kĩeha, ũkoona ũhoro ũcio ũkawamũkĩra moko-inĩ maku. Mũndũ ũrĩa ũtarĩ wa kũmũteithia eneanaga harĩwe. Wee nĩwe mũteithia wa andũ arĩa matarĩ maithe mao.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
Una guoko kwa mũndũ ũrĩa mwaganu na kwa ũrĩa mũũru; mũrĩhie nĩ ũndũ wa waganu wake ũcio ũtangĩmenyeka.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
Jehova nĩwe Mũthamaki wa nginya tene; ndũrĩrĩ nĩigathira ciehere bũrũri-inĩ wake.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
Wee Jehova, nĩũiguaga wendi wa andũ arĩa anyamaarie; nĩũmomagĩrĩria, na ũgathikĩrĩria gũkaya kwao,
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
ũgitagĩra andũ arĩa matarĩ maithe na arĩa ahinyĩrĩrie, nĩgeetha mũndũ, ũrĩa ũrĩ o wa thĩ, ndagacooke gwĩkanĩra guoya.
