Psalmien 10
1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
Why do you stand, Lord, so far away, hiding yourself in times of trouble?
2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
The wicked, in their pride, are pursuing the helpless: let them be caught in the schemes they have plotted.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
For the wicked boasts of their wanton greed; the robber despises the Lord, and curses him,
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
in wicked pride, thinks: God doesn’t care, God doesn’t call to account.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
Never a season that they do not prosper; your judgments are far above out of their sight: they scoff at their foes.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
Each says in their heart, ‘I will never be shaken; I will live for all time untouched by misfortune.’
7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
Their mouths are full of deceit and oppression: under their tongues lurks mischief and wrong.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
Lying in secret in some village ambush, and stealthily watching, they murder the innocent.
9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
Like a lion that lurks in a secret lair they lurk intending to catch the defenceless; to seize them, to drag them away in their net.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
Their victims are crushed, sink down to the ground. Under their claws the hapless fall.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
The wicked say in their hearts that God has forgotten, has hidden his face, will see nothing.
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
Arise, Lord, lift up your hand, do not forget the cry of the wretched.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
Why do the wicked treat God with contempt, and say in their hearts, ‘God doesn’t care’?
14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
You have seen the trouble and sorrow; you mark it all, and will take it in hand. The hapless can count on you, helper of orphans.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
Break the arm of the wicked and evil: search out their sin, till no more be found.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
The Lord is king forever and ever: the nations will vanish from his land.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
Lord, you have heard the desire of the humble, inclining your ear, strengthening their hearts,
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
rights you have won for the crushed and the orphan, so no one on earth may strike terror again.
