Psalmien 10
1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
Why stand you afar off, O Lord? [why] do you overlook [us] in times of need, in affliction?
2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
While the ungodly one acts proudly, the poor is hotly pursued: [the wicked] are taken in the crafty counsels which they imagine.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
Because the sinner praises himself for the desires of his heart; and the unjust one blesses himself.
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
The sinner has provoked the Lord: according to the abundance of his pride he will not seek after [him]: God is not before him.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
His ways are profane at all times; your judgments are removed from before him: he will gain the mastery over all his enemies.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
For he has said in his heart, I shall not be moved, [continuing] without evil from generation to generation.
7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
Whose mouth is full of cursing, and bitterness, and fraud: under his tongue are trouble and pain.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
He lies in wait with rich [men] in secret places, in order to kill the innocent: his eyes are set against the poor.
9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
He lies in wait in secret as a lion in his den: he lies in wait to ravish the poor, to ravish the poor when he draws him [after him]: he will bring him down in his snare.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
He will bow down and fall when he has mastered the poor.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
For he has said in his heart, God has forgotten: he has turned away his face so as never to look.
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
Arise, O Lord God; let your hand be lifted up: forget not the poor.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
Therefore, has the wicked provoked God? for he has said in his heart, He will not require [it].
14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
You see [it]; for you do observe trouble and wrath, to deliver them into your hands: the poor has been left to you; you were a helper to the orphan.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
Break you the arm of the sinner and wicked man: his sin shall be sought for, and shall not be found.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
The Lord shall reign for ever, even for ever and ever: you Gentiles shall perish out his land.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
The Lord has heard the desire of the poor: your ear has inclined to the preparation of their heart;
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
to plead for the orphan and afflicted, that man may no more boast upon the earth.
